Mutaatiot ja evoluutio

Niitty. Täynnä elämää. Kaikki elämä koostuu soluista. Myös tämä päivänkakkara. Tässä on yksi päivänkakkaran soluista, jonka perimä, DNA, on solun tumassa.

Nyt se jakautuu, ja solun jakautumisen aikana, DNA kopioituu. Uudet solut saavat kopion ensimmäisen solun - emosolun - DNA:sta. Kopio, joka on täydellinen. Tai lähes täydellinen. Muutoksia perimässä eli mutaatioita ilmenee jatkuvasti.

Uusi solu saa silloin DNA- molekyylejä, jotka eroavat hieman emosolun vastaavista molekyyleistä. Mutta suurimmassa osassa tapauksia sillä ei ole mitään merkitystä. On kuitenkin olemassa erityinen tapaus. Jotain hyvin harvinaista, jolla on ollut valtava vaikutus. Katso.

Näemme jälleen yhden päivänkakkaran soluista. Se jakautuu, minkä aikana tapahtuu kaksi tärkeää asiaa. Tapahtuu mutaatio... ...geenissä, joka on jossain sellaisessa osassa DNA:ta, jossa ovat proteiinien reseptit... Ja se tapahtuu sukusolussa... Ja sukusolu voi olla täysin uuden yksilön alku.

Joten, jos tämä solu hedelmöittyy ja kasvattaa juuret, ja sitten kasvaa uudeksi kukaksi... ... silloin kaikki muut solut siinä kukassa saavat kopion muuttuneesta geenistä. Uudella päivänkakkaralla on hieman erilaiset geenit, ja hieman erilaiset ominaisuudet kuin aiemmalla sukupolvella. Ja hieman erilaiset ominaisuudet kuin kaikilla muilla niityn päivänkakkaroilla. Nyt kysymys kuuluu, mikä näistä yksilöistä selviää parhaiten tässä elinympäristössä?

Mikä kestää parhaiten kuivan sään? Mikä kestää parhaiten raskaan, piiskaavan sateen? Päivänkakkarat, joilla on parhaat ominaisuudet tässä tietyssä elinympäristössä, tulevat selviämään, ja levittämään juuri noita ominaisuuksia. Tapahtuu siis luonnonvalintaa. Tämäntyyppiset mutaatiot, jotka muuttavat jälkikasvua, muuttavat sitä lähes aina huonompaan suuntaan.

Tällöin luonnonvalinta johtaa mutaation häviämiseen. Yksilöllä, jolla on uusi heikompi piirre, tulee olemaan pienempi mahdollisuus selviytyä. Ominaisuus kuolee pois. Mutta jos tapahtuu jotakin hyvin harvinaista: että mutaatio aiheuttaa parannusta entiseen, eli on parempi sopeutuma elinympäristöön. mutaatio - ja ominaisuus - säilyvät.

Ja leviävät. Silloin muuttunut, mutatoitunut päivänkakkara jatkaa eloaan. Se lisääntyy sukupolvi sukupolvelta. Ja jokaisella sukupolvella on mutatoitunut geeni - ja uusi ominaisuus. Jossain vaiheessa toinen, uusi mutaatio voi ilmetä...

geenissä, sukusolussa, josta tulee uusi yksilö, ja jos tämä pieni muutos sopii myös hyvin ympäristöön, kukasta tulee asteen parempi. Se on vain vähän erilaisempi kuin ensimmäinen päivänkakkara. Olemme nähneet kaksi pientä vaihetta prosessissa, joka on aiheuttanut kaiken elämän kehittymisen maan päällä - siis evoluution. DNA-molekyyli kopioidaan, mutta vain osittain täydellisesti. Tämä on evoluution perusta.

Elämän kehittymisen aikana, piirteet ja ominaisuudet ovat ilmenneet erilaisten mutaatioiden kautta perimässä. Tämä on aiheuttanut muutoksia ominaisuuksiin, asteittain sukupolvelta seuraavalle. Luonnonvalinta ratkaisee, mitkä ominaisuudet menestyvät ja leviävät. Vaikka jokainen askel on pieni, ja jokainen mutaatio saattaa vaikuttaa merkityksettömältä, kaikki nuo vaiheet ovat tapahtuneet satojen miljoonien vuosien aikana, ja ne ovat antaneet elämän kehittyä, yksisoluisista organismeista erilaisiin lajeihin, joita näemme nykyään.