Silmän evoluutio

Tämä on ihmisen silmä. Valon osuessa silmään, sen taittaa sarveiskalvo ja linssi. Kun valonsäteet osuvat silmän takaosaan, selkeä kuva heijastuu verkkokalvolle. Näköhermot lähettävät kuvan aivoille, jotka vastaanottavat ja tulkitsevat kuvan. Silmä on kehittynyt elin.

Jos poistat yhdenkin sen osista, silmä lakkaa toimimasta, ja meistä tulee sokeita. Silmä tarvitsee kaikki sen osat toimiakseen. Kuinka tämä sopii evoluutioon? Jos silmä tarvitsee kaikki sen osat toimiakseen, kuinka se sai alkunsa pienten, asteittaisten muutosten ja sopeutumisen kautta? Syntyivätkö kaikki silmän osat samaan aikaan yhden ainoan mutaation seurauksena?

Ja miten eläin voi hyötyä pelkästä sarveiskalvosta? Tai pelkästä näköhermosta? Ei mitenkään. Voiko olla mahdollista, että silmä syntyi satunnaisista mutaatioista? Tämä on yksi esi-isistämme, meressä, useita satoja miljoonia vuosia sitten.

Yksisoluinen eliö. Mutaatio on muuttanut solua jossain määrin. Sen pinnalla on pieni erityinen pilkku. Tämä pilkku on proteiini, joka reagoi valoon. Valo stimuloi solua, joten se alkaa liikkua.

Se liikkuu vähän, valoa kohti, paikkaan mistä se voi saada enemmän ravintoa. Suurempi määrä ravintoa parantaa eliöiden mahdollisuutta selviytyä. Ja se mikä parantaa selviytymismahdollisuutta leviää luonnonvalinnan kautta. Solut, joilla on valolle herkkä pilkku, yleistyvät evoluution omien mekanismien avulla. Tämä eläin näyttää vähän madolta.

Mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta, valolle herkkä pilkku on kehittynyt suuremmaksi täpläksi, joka on herkkä valolle. Täplä on kupin muotoinen. Kuppimuoto auttaa eläintä aistimaan valon kulman. Mitä syvempi kuppi, sitä tarkemmin se aistii valon kulman. Erittäin syvä kuppi, jonka päällä on pieni aukko, auttaa eläintä erottamaan muotoja.

Tämä mustekala pystyy tekemään niin. Se on helmivene. Kuva, jonka se näkee, on yksinkertainen ja epäselvä, mutta helmivene voi hahmottaa saalistajan muodon ja piiloutua. Helmiveneellä on yksinkertainen silmä, joka on kehittynyt askel askeleelta, mutaatioiden avulla. Jokainen kehityksen askel on ollut arvokas yksilön selviytymisen kannalta.

Luonnonvalinta suosii selviytymistä edistäviä ominaisuuksia. Silmä jatkaa kehitystään, sukupolvesta toiseen. Ajan kuluessa tapahtuu lisää mutaatioita. Jokin yksilö sattuu saamaan läpinäkyvät proteiinit aukon eteen. Ne muodostavat sarveiskalvon, joka suojaa silmää.

Joissakin muissa yksilöissä mutaatiot muodostavat läpinäkyviä proteiineja aukon taakse. Ne muodostavat linssin. Linssi taittaa valoa, ja selkeä kuva muodostuu silmän takaosassa. Joku toinen sattuu saamaan lihakset jotka pystyvät vetämään ja venyttämään linssiä. Lihakset pystyvät muuttamaan linssin muotoa, jotta silmä voi tarkentaa ja sillä voi nähdä selkeästi sekä kauas että lähelle.

Luonnonvalinta on suosinut kaikkea tätä. Kuten näillä apinoilla. Ne pystyvät näkemään lähellä olevaa ruokaa ja tarkkailemaan kaukana olevia vaaroja. Jokainen mutaatio tapahtuu satunnaisesti. Jos muutos auttaa yksilöä selviämään ne ominaisuudet pysyvät ja leviävät.

Tällä tavalla, silmä on kehittynyt askel askeleelta, yksisoluisen valoherkästä pilkusta, monimutkaiseksi silmäksi. Palaatanpa madon tapaiseen eläimeen. Sillä ei ollut silmiä. Evoluution aikana siitä tuli eri lajeja, jotka kehittyivät eri tavoilla. Lopulta jotkut kehittyivät kissoiksi, ja toiset mustekaloiksi.

Eri ympäristöissä olevat eläimet joiden kehot poikkeavat paljon toisistaan. Paitsi silmät. Silmät on rakennettu samalla tavalla. Pyöreä elin, jossa on verkkokalvo, linssi ja sarveiskalvo. Niiden yhteisellä esi-isällä ei ollut silmiä.

Mutta kissalla ja mustekalalla on silmät, jotka ovat kehittyneet erilaisissa ympäristöissä. Ne ovat kehittyneet toisistaan riipumatta. Mutta näyttävät kuitenkin melko samalta. Joten evoluutiossa ei ole kyse pelkästä sattumasta. Mutaatiot, muutokset DNA:ssa ja perinnöllisissä taipumuksissa, tapahtuvat satunnaisesti Mutta ne piirteet, jotka menestyvät luonnonvalinnassa eivät ole satunnaisia.

Tämän vuoksi eläimillä, jotka ovat hyvin erilaisia, voi olla samanlaiset silmät. Luonnonvalinta pitää siitä huolen.