Yhteistyö ja evoluutio

Luonnossa on toisinaan vaikeaa löytää ravintoa. Niillä, jotka ovat parhaita etsimään – tai metsästämään ruokaa – on parhaat mahdollisuudet selviytyä, lisääntyä, ja siirtää ominaisuutensa seuraavalle sukupolvelle. Luonnonvalinta hallitsee. Kellon ympäri, koko vuoden ajan. Ei ole olemassa loputonta määrää ruokaa, tilaa tai kumppaneita.

Kaikki on rajallista. Luonnossa on kilpailua. Sen kaltaisessa ympäristössä on tietenkin parasta olla vahva, ja ottaa itselleen mahdollisimman paljon, jotta voi välttyä siltä ettei ruokaa ole ollenkaan. Mutta onko tämä täysin varmaa? Tässä susilaumassa, on vahvoja itselle ottamisen piirteitä, Voimme kutsua niitä "ota itsellesi" -piirteiksi.

Mitä tapahtuu laumalle, jos jotkut vahvemmat sudet ottavat itselleen niin paljon kuin pystyvät? Jotkut yksilöt saavat vähemmän ruokaa. Ehkä eivät yhtään mitään. Vähemmän ruokaa tarkoittaa suurempaa riskiä kuolla. Jos monet sudet kuolevat, on selvinneille vaikeampaa löytää kumppani.

Joten itselleen ottamisen käyttäytymismalli saattaa hyödyttää tätä vahvaa sutta tänä päivänä, tekemällä sen kylläiseksi. Se voi tuoda haittapuolia huomenna, jos se ei löydä kumppania. Luonnonvalinnan seurauksena "ota itsellesi" -piirteet eivät ole yhtä yleisiä seuraavassa sukupolvessa. Joten "ota itsellesi" -käytöksellä on etuja ja haittapuolia. Onko olemassa jokin muu käytös, jolla ei ole samoja haittapuolia?

Tässä laumassa on vahvempi "jaa meidän kesken" -piirre. Ne jakavat kiinni ottamansa saaliin tasaisemmin. Tämä antaa monelle sudelle mahdollisuuden selviytyä, jopa niille jotka ovat nuoria tai heikkoja. Tällä tavoin on suurempi määrä parittelevia susia, ja enemmän pentuja selviää aikuiseksi, jolloin ne ovat tarpeeksi vanhoja lisääntymään. Nämä jakamisen vahvat piirteet periytyvät ja yleistyvät.

Se vaikuttaa hyvältä. Jakaminen. Mutta se käytös on myös riski yksittäiselle sudelle. Jos jaettavaa ruokaa on aina vähän, jakaminen saattaa aiheuttaa sen, että susi saa aina liian vähän ruokaa. Ja jos se kuolee nälkään, sen piirteet eivät periydy.

Luonnonvalinta karsii pois "jaa meidän kesken" -geenit ja tekee niistä harvinaisempia seuraavassa sukupolvessa. Joten jakaminen on myös käytöstä, jolla on sekä hyviä että huonoja puolia. "Jaa meidän kesken" ja "ota itsellesi" ovat kaksi piirrettä ja käytöstä, jotka löytyvät jokaiselta sudelta. Ne ilmenevät vaihtelevasti eri yksilöissä. Molemmilla käytöksillä on etuja ja haittoja. Kuinka paljon kumpaakin on paras?

Sen päättää evoluutio. Luonnonvalinta määrittää tasapainon molempien käytösten välillä, ja mitkä piirteet ovat yleisempiä seuraavassa sukupolvessa. Vahvin ja se kuka ottaa eniten, ei ole aina se jonka geenit periytyvät. Niiden geenit periytyvät, jotka sopeutuvat parhaiten elinympäristöönsä. Ja joskus paras tapa sopeutua on tehdä yhteistyötä ja jakaa.