Aerobinen ja anaerobinen hengitys

Jos juokset kovaa, tuntuu kuin ilma loppuisi. Ehkä olet tuntenut myös polttavan tunteen lihaksissa, kun juokset, tai nostat jotain raskasta? Se johtuu siitä, että keho tarvitsee enemmän happea kuin saa sitä. Näin se toimii: Veri noutaa happea keuhkoista, ja kuljettaa sen lihassoluille. Jokaisen solun sisällä happi yhdistyy glukoosiin, jota saadaan kehon sulattamasta ravinnosta.

Happi ja glukoosi reagoivat keskenään vapauttaen energiaa, jota elimistö voi käyttää... ja siitä jää jäljelle: hiilidioksidia ja vettä. Kaikki tämä tapahtuu solujen mitokondrioissa. Se on aika monimutkainen ja -vaiheinen prosessi. Koko prosessia kutsutaan hengitykseksi tai soluhengitykseksi.

Soluhengitys eroaa hieman siitä, mitä tarkoitamme, kun puhumme hengittämisestä. Itseasiassa, hengitys voi tapahtua jopa täysin ilman happea. Hengitys on yhteiskäsite solussa tapahtuville prosesseille, jotka vapauttavat energiaa ravinteista, jättäen jälkeensä kuona-aineita. Kun juokset linja-autolle tai kannat tosi raskasta kassia tai teet jotain muuta, mikä vaatii niin paljon työtä, ettet jaksa tehdä sitä kauan... ... solusi eivät saa silloin tarpeeksi happea, ja tämä vaikuttaa solu- hengitykseen.

Tavallinen soluhengitys - jossa käytetään happea - on nimeltään aerobinen hengitys. Jos happi poistetaan, se on anaerobista hengitystä. Anaerobinen hengitys on yksinkertaisempi prosessi, jossa on vähemmän vaiheita. Se ei tapahdu mitokondrion sisällä soluissa, vaan sytoplasmassa, solulimassa. Anaerobisessa hengityksessä glukoosi pilkotaan ilman hapen apua, jolloin se ei vapauta samaa energiamäärää.

Kuona-aineiden määrä vaihtelee myös. Lihaksissasi - kun juokset - syntyy kuona-aineena maitohappoa. Maitohapon voi tuntea polttavana tunteena lihaksissa, ja voit myös huomata, että niissä on vähemmän voimaa. Kun lopetat kuntoilun, hengityksesi on raskaampaa hetken aikaa. Syynä on elimistösi, joka tarvitsee lisähappea käsitelläkseen kaiken maitohapon, jota muodostui lihaksissasi.

Olet kuntoillessasi varmasti huomannut, että anaerobinen työ on paljon raskaampaa kuin aerobinen työ. On vaikeampi jatkaa juoksemista, hyppimistä, heittämistä ja nostamista, kun lihaksissa on maitohappoa. Mutta jos haluaa tulla nopeammaksi tai vahvemmaksi, ei ole olemassa oikopolkua. Osan liikunnasta täytyy olla niin rankkaa, että lihaksesi kehittävät maitohappoa. Mutta tämä ei tarkoita, että aerobinen liikunta olisi turhaa -- päin vastoin.

Kehosi tarvitsee liikuntaa myös ilman maitohappoa. Aerobinen liikunta lisää kehon hapenottokykyä, ja vähentää muiden asioiden ohella näiden riskiä: sydän- ja verisuonisairaudet, syöpä, osteoporoosi, diabetes, masennus ja Alzheimerin tauti. Sekä ihmiset että muu luonto hengittävät yleisimmin aerobisesti. Mutta on olemassa organismeja, jotka hengittävät vain anaerobisesti. Ne ovat pääosin bakteereja ja monisoluisia organismeja, jotka elävät ympäristöissä, joissa on alhainen happipitoisuus, kuten syvällä valtameressä.

Tavallinen leivinhiiva, jota käytetään leivän leivonnassa tai olutpanimoissa, käyttää anaerobista hengitystä. Kun leipä kohoaa, hiivasolut eivät tarvitse yhtään happea vapauttaakseen energiaa. Energian lisäksi, prosessi jättää jälkeensä seuraavia kuona-aineita: etanolia, joka on eräänlainen alkoholi, ja hiilidioksidia, joka saa leivän kohoamaan. Kun solu hajottaa ravinteita aineen- vaihdunnassa, se on hengitystä, tai soluhengitystä. Soluhengitystä on kahta tyyppiä: hapellista ja hapetonta.

Kutsumme niitä aerobiseksi ja anaerobiseksi hengitykseksi. Aerobinen hengitys on yleisin. Aerobisen hengityksen sivu- tuotteina muodostuu hiilidioksidia ja vettä. Aerobinen hengitys hajottaa glukoosin aineenvaihdunnassa kokonaan, kun anaerobinen hengitys tekee vain osan siitä. Sen vuoksi anaerobinen hengitys vapauttaa vähemmän energiaa, ja jättää jälkeensä orgaanisia kuona-aineita.

Aerobinen hengitys tapahtuu solun mitokondriossa. Anaerobinen hengitys tapahtuu sytoplasmassa eli solulimassa. Joten, solusi pystyvät tekemään jotain sellaista, mitä sinä et -- ne voivat hengittää ilman happea.