Ympäristön kestävä kehitys

Tyynessä valtameressä, noin 3500 kilometriä Etelä- Amerikan länsirannikolta, sijaitsee Pääsiäissaari. Kerran saari kukoisti, siellä oli rikas kulttuuri ja elämä luonnonmukaista, paljon lintuja ja valtavasti metsiä, jotka olivat täynnä maailman korkeimpia palmuja 1700- ja 1800-luvuilla saari kohtasi monia vaikeita haasteita, ja Pääsiäissaaren yhteiskunta romahti, saattaen kulttuurin ja väestön lähes sukupuuttoon. Eräs romahduksen syistä liittyi puihin. Saaren asukkaat kaatoivat puita tehdäkseen tilaa uusille pelloille ja saadakseen rakennusmateriaalia. Jonkin aikaa se sujui hyvin, ja yhteiskunta kehittyi.

Mutta kun saaren asukkaat alkoivat kaataa puita nopeammin kuin ne pystyivät kasvamaan takaisin, ongelmat alkoivat. Ilman puiden juuria, jotka sitovat maaperän paikoilleen, maaperä huuhtoutui saarelta rankkojen sateiden vuoksi. Ilman multaa maan pinnalla, puut eivät voineet kasvaa takaisin, eikä mikään muukaan, totta puhuen. Ilman puita linnuilla ei ollut pesimäpaikkoja, joten linnutkin alkoivat harvinaistua, mikä häiritsi entistä enemmän saaren ekosysteemin tasapainoa, ja sen kykyä tarjota ravintoa, suojaa ja muita ekosysteemipalveluja saaren asukkaille. Pääsiäissaaren tapahtumat eivät ole ainutlaatuisia.

Saaren asukkaat ponnistelivat lujasti kehityksen eteen täyttääkseen omat tarpeensa. Tuo kehitys kulutti luonnonvaroja... ... nopeammin kuin ne pystyivät kasvamaan takaisin, ja palauttamatta resursseja samaa tahtia. Tällainen kehitys voi toimia vain rajoitetun ajanjakson, koska se kuluttaa loppuun juuri ne luonnonvarat, joita tarvitaan kehityksen ylläpitämiseen. Se ei ole kestävää.

Sama asia tapahtuu, jos kehitys aiheuttaa saastumista, joka myrkyttää tai tuhoaa luonnollisen ympäristön... ... nopeammin kuin luonto kykenee palautumaan. Pitääkö sen olla näin? Onko kehitys luonnostaan kestämätöntä? Pitääkö meidän valita, kehityksen ja terveellisen ympäristön välillä?

Vai voimmeko kuvitella kehitystä, joka on kestävää? ... Missä luonnonvarojen käyttö... ...niiden palauttaminen... ... ja uudelleenkasvaminen, ovat tasapainossa keskenään. Ja missä saastuminen... ...ja luonnon kyky absorboida saasteita, puhdistaa ja palautua, ovat myös tasapainossa keskenään. Kestävä maatalous käyttää menetelmiä, jotka eivät köyhdytä maaperän ravinteita.

Eli ensi vuoden sato voi myös kasvaa, ja sitä seuraavan, ja seuraavan. Kestävä energia käyttää polttoaineita vain sen verran kuin ne uusiutuvat luonnollisesti ja tavoilla, jotka eivät jätä saasteita ilmaan tulevien sukupolvien hoidettaviksi. Kestävä tuotanto käyttää vain materiaaleja, jotka voivat kasvaa takaisin, tai jotka voidaan kierrättää ja käyttää yhä uudelleen. Niin, että lapsemme ja lastenlapsemme voivat jatkaa lisääntymistä. Kestävä kehitys on enemmän kuin ympäristön suojelua.

Tiivistettynä yhdessä lauseessa: Kestävää kehitystä on: kehitys, joka täyttää nykyiset tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien kykyä täyttää omia tarpeitaan. Meidän ei tarvitse pysäyttää kehitystä, mutta meidän täytyy rajoittaa se siihen, mistä luonto pystyy selviytymään. Useimmat maat ovat yhtä mieltä siitä, että kestävä kehitys on hyvä ja tavoiteltava asia. Mutta kestävä kehitys myös herättää joitakin vaikeita kysymyksiä tasa- arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Tämän päivän rikkaat valtiot ovat niitä, jotka teollistuivat aikaisin.

Ne ovat nauttineet valtavasta taloudellisesta kehityksestä ympäristön kustannuksella. Onko sitten oikeudenmukaista, että nuo maat pyytävät nyt alhaisen tulotason maita, jotka ovat vasta nyt alkaneet teollistua, rajoittamaan niiden kehitystä ympäristön pelastamiseksi? Kuinka voimme tehdä kehityksestä kestävämpää, ja samaan aikaan oikeuden- mukaisempaa? Kukaan ei sanonut näiden olevan helppoja kysymyksiä. Mutta ne ovat kysymyksiä, jotka meidän täytyy ratkaista.