
Haitalliset vieraslajit

Hanki lisää sisältöä päivittämällä
Invasive plants are typically __________ to control and get rid of.
Eletään 1800-luvun loppua ja oravat menestyvät Isossa-Britanniassa. Niille on runsaasti ravintoa ja metsiä, joissa kuljeksia. Mutta tilanne on muuttumassa. Armeija harmaita "super" oravia on tunkeutumassa Isoon-Britanniaan aina Pohjois-Amerikasta saakka! Nämä oravat ovat kookkaampia ja pystyvät sopeutumaan nopeasti uusiin ympäristöihin.
Ja niillä on salainen ase — tauti, joka on usein kohtalokas tavallisille oraville. Pikakelaus nykypäivään. Lopputulos? Harmaaoravia on Isossa-Britanniassa liki 10 kertaa enemmän kuin tavallisia. Koska harmaaorava ei ole aina elänyt Isossa-Britanniassa, vaan se tuotiin toisesta maasta, se on haitallinen vieraslaji.
Haitalliset vieraslajit aiheuttavat haittaa muille eläimille tai kasveille sekä uudelle elinympäristölleen. Mutta miten eläimet tai kasvit matkustavat pitkiä matkoja vallatakseen uusia alueita? Suurin osa niistä on ihmisten kuljettamia. Ihminen on levittänyt kasveja ja eläimiä vuosituhansien ajan. Mutta todelliset ongelmat alkoivat, kun eurooppalaiset perustivat siirtokuntia ympäri maailmaa.
Näin kasvit ja eläimet päätyivät usein uusille alueille eurooppalaisten mukana, joko tarkoituksella tai vahingossa. Näin kissat, kanit ja rotat valloittivat esimerkiksi Uuden-Seelannin. Vaikka jotkin näistä uusista kasveista ja eläimistä kuolivat nopeasti, jättämättä jälkeä, toiset säilyivät ja osoittautuivat tuhoisiksi alueen alkuperäisille ekosysteemeille ja lajeille. Lajien levittäminen ympäri maailmaa ei kuitenkaan ole menneisyyttä. Sitä tapahtuu vielä tänäkin päivänä!
Tämä alus purki juuri osan lastistaan. Se on nyt paljon kevyempi, joten sen on otettava mukaansa ympäröivää vettä ennen siirtymistään toiseen satamaan. Uudessa satamassa se lastataan uudelleen, joten nyt sen on pumpattava painolastivettä ulos. Mutta tämä pois heitetty painolasti sisältää yleensä muutakin kuin vettä — se voi sisältää leviä, simpukoita tai jopa kaloja. Jos nämä eliöt ovat alueelle ennestään vieraita ja ne onnistuvat selviämään uudessa ympäristössään, niistä tulee vieraslajeja.
Yksi suurimmista ongelmista vieraslajien kohdalla on, että niitä on vaikea hallita ja hävittää. Tämä koskee erityisesti vierasperäisiä kasveja. Esimerkiksi japanintatar –kasvi, joka tuotiin alun perin itäisestä Aasiasta Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Se muodostaa tiheitä pensaikkoja, jotka estävät muita kasveja kasvamasta lähistöllä. Se on melkeinpä kaikenkestävä – se voi selviytyä erilaisilla maaperillä, niukkaravinteisessa maassa, jopa äärimmäisestä kylmyydestä.
Sen juuret voivat ulottua lähes kymmenen metrin syvyyteen, joten sitä on vaikea kitkeä juurineen. Sen leikkaaminen maanpinnan yläpuolelta ei auta paljoa. Se kasvaa takaisin erittäin nopeasti. Sen hävittäminen on kallista ja käytännössä mahdotonta, mikä aiheuttaa monia ongelmia. Huonosta maineestaan huolimatta jotkin vieraslajit voivat kuitenkin hyödyttää joitakin valtaamiaan alueita.
Tämä on eurooppalainen rantataskurapu, joka on vallannut rannikkoalueita ympäri maailmaa. Useimmissa paikoissa rantataskurapu aiheuttaa tuhoa, koska se syö kaikkea, mitä vastaan tulee! Mutta kun tämä rapu levisi Uuteen-Englantiin, ympäristö oli jo vaikeuksissa, koska kotoperäiset suoravut aiheuttivat maaperän eroosiota. Kun rantataskurapu saapui ja alkoi syödä suorapuja, maaperä ja ekosysteemi pystyivät toipumaan! Mutta tämä on poikkeus.
Suuri osa vieraslajeista vahingoittaa uutta elinympäristöään ja alkuperäistä lajistoa. Haittojen torjumiseksi on löydettävä parempia keinoja, joilla pysäyttää lajien leviäminen ja hallia niiden vaikutusta niiden levittäytyessä uusille alueille.