Polttiaiseläimet

Leon on snorklaamassa ja on huomannut jotakin punaista, joka liikkuu, ihan kuin vedenalainen kasvi. Älä koske siihen, Leon! Se on merivuokko, ja se voi pistää ja satuttaa! Vaikka ne muistuttavat enemmän kasvia, merivuokot ovat itseasiassa eläimiä! Aivan kuten muut eläimet, ne eivät voi tuottaa omaa ravintoaan. Merivuokot saalistavat ravinnokseen muita eläimiä.

Vaikka ne eivät näytä hurjilta pedoilta, niillä on salainen ase! Kun merivuokko koskettaa jotakin, vaikkapa ohi uivaa kalaa, sen lonkeroissa aktivoituvat erikoistuneet solut syöksevät ulos pitkiä, ohuita, piikikkäitä siimoja. Jokainen siima ruiskuttaa saaliiseen myrkkyä. Leonin näkemä merivuokko ei hahmota, että Leon on liian kookas syötäväksi. Jos hän koskettaisi sitä, se pistäisi häneenkin myrkkyä, mikä voi olla hyvin kivuliasta.

Mutta on myös monia muita erilaisia eläimiä, joilta löytyy tämä erikoinen rakenne: muut korallit, meduusat ja polyypit. Luokittelemme nämä eläimet suurempaan ryhmään eli luokkaan; POLTTIAISELÄIMIIN. Mutta piikikkäät siimat ovat vain yksi tämän luokan ominaispiirteistä. Kaikilta polttiaiseläimiltä puuttuu selkäranka; ne ovat selkärangattomia. Niillä on myös ontto osa keskellä kehoaan: ontelovatsa, jossa ne sulattavat ravintonsa ja imevät ravintoaineita.

Niiden ruoansulatusjärjestelmä on hyvin yksinkertainen ja siinä on vain yksi aukko, josta ravinto pääsee sisään ja ulosteet ulos. Aukkoa ympäröivät lonkerot pyydystävät ravintoa ja vievät sen onteloon. Polttiaiseläimillä on kaksi peruskehotyyppiä. Ensimmäinen on kupin tai putken muotoinen; suuaukko ja lonkerot ylöspäin suunnattuina ja alaosa kiinnittyneenä alustaan, kuten merivuokot! Tämä on POLYYPPI.

Toinen muistuttaa enemmän kelloa tai sateenvarjoa, ja suu ja lonkerot osoittavat alaspäin: kuten maneetilla! Tämä muoto on MEDUUSA ja se voi liikkua vapaasti. Jotkin polttiaiseläimet ovat sekä meduusoja että polyyppeja eri vaiheissa elinkiertoaan. Mutta toiset lajit viettävät koko elämänsä samassa muodossa. Polttiaiseläimet ovat hyvin tärkeä osa meriekosysteemejä.

Monet lajit ovat ravintoa muille eläimille. Esimerkiksi maneetit ovat tärkeä ravinnonlähde merikilpikonnille. Koralliyhdyskunnat eli koralliriutat tarjoavat täydellisen elinympäristön tuhansille eliölajeille. Mutta korallit ovat hyvin herkkiä saasteille ja ympäristön muutoksille, etenkin lämpötilan nousulle. Jos veden lämpötila nousee liikaa, koralliriutoilla elävät eliöt joutuvat lähtemään muualle.

Tätä kutsutaan korallien haalistumiseksi. Korallien haalistuminen voi tuhota kokonaisia riuttoja, joka vaikuttaa tuhansiin siellä eläviin eliöihin. Jotkin maneetit itseasiassa kukoistavat lämpenevissä merissä, joissa happea on vähemmän, ja lisääntyvät normaalia enemmän. Tämä voi olla haitallista muille meren eliöille. Polttiaiseläimet ovat hyvin mielenkiintoisia, mutta jos haluat katsoa niitä, Leon, ehkä se on parempi tehdä kauempaa kuin läheltä.

Tai märkäpuvun sisältä.