Skandien vuoristo

Rannikkoa, metsää, vuonoja, järviä ja tundraa: sitä on Pohjois-Euroopan Skandien eli Kölivuoriston vaihteleva maisema. Vuoriston läntinen puoli laskeutuu jyrkästi Pohjanmereen ja Norjanmereen. Koillisessa vuoristo kaartuu Suomea kohti. Pohjoisessa ne muodostavat Norjan ja Ruotsin välisen rajan. Huiput ovat melko matalia verrattuna muihin Euroopan vuoristoihin.

Korkein on Galdhøpiggen eteläisessä Norjassa, ja se on 2469 metriä korkea. Suhteellisen tasaisten huippujen synnystä on erilaisia teorioita. Jotkut asiantuntijat uskovat Skandien muodostuneen, kun 400 miljoonaa vuotta vanhan kallion rapautuessa säiden ja jään takia, ja sitten maanpinta työnsi sitä ylös 350 miljoonaa vuotta myöhemmin. Toiset uskovat, että itse vuoristo on 400 miljoonaa vuotta vanha, ja sai nykymuotonsa hitaan eroosion myötä. Skandien ilmastoon vaikuttavat Atlantin yllä syntyvät sääjärjestelmät.

Keväällä on usein korkeapainetta, jolloin päivälämpötila on 10–15 asteen välillä huhtikuun lopulta kesäkuun lopulle. Öisin lämpötila putoaa usein nollan alle korkealla olevissa laaksoissa. Kesäisin sää on vaihtelevaa. Korkeapaineen aikana lämpötila voi kivuta jopa 30 asteeseen. Elokuun loppuun mennessä Atlantilta tulevat säärintamat tuovat lunta joillekin huipuille. Syksyllä lämpötila putoaa jälleen.

Lokakuun loppuun mennessä navakat tuulet yleistyvät. Talvisin tuulet tyyntyvät, ja sataa lunta. Pakkasta on tammikuussa normaalisti -10 ja -15 asteen välillä mutta korkeapaineen vaikutuksesta jopa -30 astetta. Skandien kasvien ja eläinten on selviydyttävä säänvaihteluista. Kesällä kasvit kukoistavat pitkien kesäpäivien lämmössä.

Pajut ovat täynnä hyönteisiä, jotka puolestaan tarjoavat ravintoa linnuille, kuten pajulinnulle. Myös peltomyyrät ja sopulit saavat ravintonsa pensaikoista ja ovat saaliita näädille ja naaleille. Mutta talvisin pakkasen ja lyhyiden päivien takia mikään ei kasva kuukausiin. kasvit hautautuvat paksun lumipeitteen alle. Jotkin eläimet, kuten karhu, nukkuvat talviunta.

Toiset, kuten lumikko jahtaavat saalista lumenalaisiin koloihin. Taivaanvuohet ja käet muuttavat Skandinaviasta lämpimille seuduille. Porot siirtyvät alemmas metsiköihin, kuusten ja haapojen suojiin. Ensimmäiset ihmiset, jotka elivät näillä vuorilla, metsästivät peuroja. He seurasivat niitä pitkän matkaa ajaen ne ansoihin.

Ennen pitkää metsästyksestä siirryttiin maanviljelyyn, laaksojen hedelmällisessä maassa, sekä lampaiden ja vuohien paimentamiseen. 1500-luvulla vuorille saapui yhä enemmän ihmisiä. Maata ei meinannut riittää kaikille. Puita raivattiin maatilojen tieltä. Toisten piti rakentaa kapeille vuoritasanteille.

1800- ja 1900-luvuilla Skandeilla, toisin kuin muille Euroopan vuoristoille, ei ollut teitä, rautateitä, kaivoksia tai teollisuutta. Niinpä viljelijäperheet muuttivat kyliin ja kaupunkeihin työn perässä. Vuoristotilat hylättiin. Sittemmin monet vanhat tilat on kunnostettu mökeiksi. Niillä käy vierailijoita vaeltamassa, pyöräilemässä ja retkeilemässä vuorilla, jotka tunnetaan tänäpäivänä "Euroopan viimeisenä erämaana".