Iso hautavajoama

Iso hautavajoama on valtava maankuoren halkeama, joka on 6 400 kilometriä pitkä ja ulottuu Lounais-Aasian Jordaniasta Intian valtameren rannikolle, Afrikan Mosambikiin. Repeämälaakso on paikoin n. 50 km leveä, mutta leveimmillään Danakilin aavikolla se on peräti 480 km leveä! Laakson jyrkät reunat, joita kutsutaan luiskoiksi, kohoavat noin 900 metriin laaksonpohjasta... ja paikoittain jopa korkeammalle!

Keniassa Maun luiskan seinämillä on korkeutta 2 700 metriä. Miten tämä pitkä ja syvä repeämä syntyi? Noin 30 miljoonaa vuotta sitten Maan pinnan alla pyörteilevän magman voimat synnyttivät halkeamia maankuoreen. Näistä halkeamista käytetään nimeä siirros. Kahden siirroksen väliin jäänyt, suuri pala maankuorta alkoi vajota.

Jäljelle jäi valtava syvänne, jota kutsutaan hautavajoamaksi. Nykyään Iso hautavajoama kasvaa edelleen! Muutaman miljoonan vuoden kuluessa itäinen Afrikka saattaa irrota kokonaan ja muodostaa uuden maamassan. Kaikki tämä aktiivisuus maankuoressa saa magman tihkumaan ylöspäin, purkautuen joskus pinnalle tulivuorena. Iso hautavajoaman liepeitä kirjovat tulivuoret; näistä korkeimmat ovat Mount Kenya ja Kilimanjaro.

Hautavajoaman alueella on myös avointa savannia, metsäisiä vuoria, ruohotasankoja, jokia ja valtavia, syviä järviä. Tämä monipuolinen maasto tarjoaa elinympäristöjä suuremmalle joukolle eläimiä kuin missään muualla Afrikassa — Ison hautavajoaman alueen luonto on Afrikan monimuotoisinta. Leijonat, leopardit ja gepardit vaeltavat savanneilla. Metsissä simpanssit ja apinat keinuvat bambussa ja mahonkipuissa. Järvissä ja joissa on krokotiilejä, jotka vaanivat erityisesti flamingoja.

Flamingot syövät sinivihreää levää, joka kukoistaa hautavajoaman suolaisissa järvissä: kuten Kenian Bogoriajärvessä ja Natron-järvessä Tansaniassa. Ihmisiä ja heidän esi-isiään on elänyt hautavajoaman alueella miljoonien vuosien ajan. Laakson ikivanhassa maaperässä on hyvin säilyneitä luita ja fossiileja. Vuonna 1974 Etiopiasta löydettiin naispuolisen varhaisihmisen luuranko. Fossiilien asiantuntija eli paleontologi, joka löysi luurangon, oli Donald Johanson.

Johanson käytti lähistön vulkaanista tuhkaa arvioidakseen luurangon iän: 3,2 miljoonaa vuotta! Sen lempinimeksi tuli Lucy. Nykyään Ison hautavajoamanalueella elää eräitä maailman viimeisistä metsästäjä-keräilijä-yhteisöistä. Hadzat elävät vajoaman Tansanian-puoleisessa osassa metsästäen paviaaneja, ja keräten juuria, marjoja ja hunajaa. Toiset laaksolaiset saavat elantonsa kalastamalla.

Kuten Kenian Naivasha-järvellä, josta saadaan kaloja, kuten basseja tai tilapioja. Turismikin on tärkeä elinkeino monissa laakson osissa. Safarimökeissä ja hotelleissa yöpyvät vierailijat voivat käyttää päivänsä katsellen eläimiä, veneillen tai vesihiihtäen. Ihmiselämällekin tärkeä laakson luonto on kuitenkin vaarassa. Metsät kutistuvat hakkuiden takia, jolloin luonnoneläimille jää vähemmän elintilaa.

Kaivostoiminta saastuttaa joitakin järviä, kun taas osa kärsii liikakalastuksesta, joka uhkaa luonnon ekosysteemejä. Monet paikalliset ja kansainväliset ryhmittymät työskentelevät suojellakseen Ison hautavajoaman ainutlaatuista historiaa, maisemaa ja luontoa tuleville sukupolville.