Maanosat: Etelämanner

Tämä on Etelämanner, kylmin, korkein, tuulisin, ja kuivin maanosa. Antarktis on erittäin suuri, suurempi kuin Eurooppa ja melkein kaksinkertainen Australiaan verrattuna! Mutta koostaan huolimatta Etelämanner on pitkän aikaa tuntematon osa maailmaa. Sen syrjäisyydestä ja sitä ympäröivistä jäisistä myrskyävistä meristä johtuen maanosan kunnollinen tutkiminen alkaa vasta 1800-luvun lopulla. Ajanjaksoa 1897-1922 kutsutaan joskus "sankariajaksi" Etelämantereen tutkimisessa.

Monet tutkimusmatkailijat haluavat päästä etelänavalle. Norjalainen Roald Amundsen miehistöineen pääsevät sinne ensin joulukuussa 1911. Muut eivät ole kaukana jäljessä. Etelämantereen varhainen tutkiminen on vaarallista, mutta nämä tutkimusmatkailijat auttavat meitä oppimaan paljon alueen tieteestä ja maantiedosta. Nykyään tuhansia tutkijoita työskentelee Etelämantereella joka vuosi.

Etelämanner on keskimäärin 2500 metriä merenpinnan yläpuolella -- tämä korkea asema myötävaikuttaa jäätävän kylmiin lämpötiloihin! Sisämaan vuotuinen keskilämpötila on -57 celsiusastetta; rannikolla se on -10 astetta. On niin kylmä, että lumi harvoin sulaa. Sen sijaan se kerääntyy ja puristuu, muodostaen suuria jäälevyjä. 98 % maanosasta on jään peitossa joka on useita kilometrejä paksua!

Tämä jäämassa jäähdyttää jatkuvasti yläpuolellaan olevaa ilmaa. Kylmä, tiheä ilma haluaa vajota, joten se siirtyy korkealta sisämaalta rannikkoa kohti. Painovoima saa tuulen liikkumaan erittäin nopeasti, jopa 327 kilometriä tunnissa! Nämä voimakkaat tuulet haihduttavat paljon kosteutta ja ovat yksi syy siihen, miksi kaikesta jäästä huolimatta Etelämanner on erittäin kuiva. McMurdon kuivat laaksot ovat kuivin paikka maan päällä, eikä joissain osissa tiedetä sataneen ainuttakaan kertaa.

Etelämantereen ankara ilmasto tarkoittaa, että maalla ei ole juurikaan kasveja tai eläimiä. Harvat kasvavat kasvit ovat pääasiassa sammaleita ja jäkälää. Suurin Etelämantereelta kotoisin oleva maaeläin on keväthäntä. Keväthännät ovat niin pieniä, että kynnellesi mahtuisi kerralla kaksitoista! Etelämantereen ympärillä olevassa meressä kala ja pienet katkaravut, joita kutsutaan krilleiksi, tarjoavat ruokaa monille eläimille.

Hylkeet, pingviinit, mustekalat ja valaat viihtyvät jäätävissä vesissä. Vuosien saatossa tutkijat ovat myös tehneet monia kiehtovia geologisia löytöjä, mukaan lukien satoja järviä, tulivuoria, ja vuoria paksun jään alla. Fossiilit tarjoavat myös todisteita siitä että Etelämantereella pystyi elämään monia kasveja ja eläimiä satoja miljoonia vuosia sitten. Vuonna 2014 tutkijat tekivät suuren löydön Whillans-järvellä. He löysivät järvestä mikro-organismeja, lähes kilometri jään alla!

Nämä lajit eivät olleet altistuneet raikkaalle ilmalle tai auringonvalolle miljooniin vuosiin. Monet tutkijat pohtivat, auttaako Etelämantereella selviytymään oppiminen ymmärtämään, millaista elämää voisi olla muilla planeetoilla. Etelämantereen politiikka on yhtä ainutlaatuinen kuin sen luonto. Etelämanner ei ole valtio eikä sillä ole hallitusta. Sen sijaan Etelämantereen säännöt määritellään kansainvälisessä sopimuksessa vuodelta 1961: Etelämannersopimuksessa.

Sen on allekirjoittanut nykyään yli 50 maata. Siinä todetaan, että Etelämannerta tulisi käyttää vain rauhanomaisiin tarkoituksiin. Metsästys ja sotilastoiminta on kielletty. Vain tutkimus ja kevyt matkailu ovat sallittuja. Ja vaikka Etelämantereella on monia arvokkaita luonnonvaroja kuten hiiltä, kultaa, öljyä...

Sopimuksen mukaan kukaan ei voi ottaa näitä varoja itselleen. Kansainvälisen yhteistyön ansiosta Etelämanner on ollut suojeltu vuosia. Kuitenkin lämpötilan nousu maapallolla vaikuttaa Etelämantereen jäähän ja villieläimiin. Monet pelkäävät ilmastonmuutoksen olevan suurin uhka maanosan ainutlaatuiseen ympäristöön tulevaisuudessa.