Arot

Unkarista Kiinaan asti ulottuu valtava, kuiva ruohotasanko. Se on Euraasian aro, tärkeä matka- ja kauppareitti Euroopan ja Aasian välillä tuhansien vuosien ajan. Mutta mikä on aro? Aro eli steppi on tasainen ruohikkoalue kuten savanni. Erona on, että arot kokevat suuria vuodenajan ja lämpötilan vaihteluita.

Aroilla on kuumaa kesäisin ja kylmää talvisin. Ne ovat lauhkeita alueita. Arot ovat liian kuivia kasvamaan metsää, mutta eivät niin kuivia kuin autiomaat. Niillä sataa vain noin 250-500 mm vuodessa, joten ne ovat puoliaavikkoa. Sadetta riittää ruohokasveille, mutta puut eivät onnistu kasvamaan.

Ruohovartiset kasvit, kuten höyhenheinät ja koiruoho kasvavat. Ne ovat rehua suurille muuttoeläinlaumoille, kuten Mongolian gaselleille. Ei ole vuoria eikä puita, joten tuulet ovat voimakkaita. Elämä ja pysyvien asumusten rakentaminen on hankalaa täällä. Tuhansien vuosien ajan aluetta asuttivat paikasta toiseen siirtyvät ihmiset — nomadit jotka paimensivat lehmiä, lampaita ja hevosia.

Euraasian aron nomadiheimot olivat ilmeisesti ensimmäisiä, jotka kesyttivät hevosia ratsastaakseen niillä 5500 vuotta sitten! Euraasian aro on niin laaja ja tunnettu, että sitä usein sanotaan maailman suurimmaksi tai vain "aroksi". Se ei kuitenkaan ole ainut aro maailmassa. Etelä-Amerikan Pampa on lauhkeaa, hedelmällistä aroaluetta joka sopii hyvin viljelyyn. Siellä on kasveja ja eläimiä, joita ei muualla kasva, kuten pampapeura ja pampakettu.

Pampan eteläpuolella on kivisempää ja hiekkaisempaa, joten viljely ei onnistu niin hyvin. Tämä on toisenlainen aro, Patagonian aro. Täällä asuu hyvin vähän ihmisiä. Useimmat heistä pitävät laiduneläimiä. Ja täällä on Saskatchewan, provinssi Kanadassa.

Vehnää ja rypsiä silmänkantamattomiin. Näyttää tutulta. Kesät ovat lämpimiä ja kuivia, lämpötila voi nousta +35 celsiusasteeseen heinä- ja elokuussa. Talvi on sitten todella kylmä, lämpötila pysyy pakkasella kuukausien ajan. Sadetta ei saada paljoa, eikä korkeita puita ole!

Tämäkin on yksi suuri aroalue, mutta sen nimitys on erilainen. Pohjois-Amerikassa lauhkeita ruohoalueita sanotaan preerioiksi. Preeriat peittävät ison osan Pohjois-Amerikan sisämaasta, yltäen Kanadasta Yhdysvaltain Teksasiin. Alue on hyvää viljojen, kuten kauran ja ohran viljelyyn, joten maatiloja on paljon. Preerioiden eläimiin kuuluvat esimerkiksi preeriakoira ja preeriapöllö.

Ne suojautuvat saalistajilta kaivamiinsa koloihin tasaisessa avomaastossa. Aroilla ja preerioilla on paljon kasveja ja eläimiä, mutta monet lajit ovat uhattuina. Viljely, liikalaiduntaminen, ja kaivoistoiminta tuhoavat ruohopeittoa. Ilman ruohoa maanpinta voi huuhtoutua pois, tai lentää tuulen mukana. Jos arosta tulee autiomaata, monet lajit eivät enää selviä ja ihmisillä on vaikeampaa.

Niinpä arojen suojeleminen on hyvin tärkeää. Kazakstanissa, Euraasian arolla, hallitus työskentelee muuttaakseen entisiä viljelysmaita takaisin aroksi. Ukrainassa jotkut arot on muutettu suojelualueiksi. Ympäri maailmaa, monet hallitukset ja järjestöt toimivat säilyttääkseen nämä ainutlaatuiset alueet. Keksitkö muita keinoja arojen suojelemiseksi?