Kulutusmyönteisyys

Suurimman osan historiasta melkein jokainen ihminen maailmassa on omistanut... ei paljon mitään. Vaatteet, jotka heillä on päällään, puukon, ehkä kannun... jos asiat ovat todella hyvin, muutaman maanviljelytyökalun. Elintasostandardit pysyvät samana vuosi toisensa jälkeen.

Alkaen 1700-luvun alusta muutosta alkaa tapahtua. Luoteis-Euroopassa tehtaat aukeavat. Ne tuottavat uudenlaisia materiaaleja valtavalla vauhdilla. Yhtäkkiä uusia tuotteita ilmaantuu, ja paljon. Samaan aikaan perheet, jotka viljelivät, saavat nyt palkkaa tehtaista, joten vuosien jälkeen, omistettuaan vain selviämiseen tarvittavan, he huomaavat, että he voivat shoppailla kynttilöitä tai aterimia, solkia tai nappeja.

Mitä enemmän ihmiset kuluttavat, sitä enemmän yritykset kasvavat, ja sitä enemmän työntekijöitä palkataan... jotka käyttävät osan palkastaan yritysten tuottamiin tuotteisiin, jolloin yritystoiminta kasvaa enemmän, ja niin edelleen. Tämä kierto on tervetullut myös valtioille. Ne keräävät enemmän veroja ihmisten palkoista ja yritysten tuotoista. Tällä rahalla ne rakentavat sairaaloita, kouluja ja uusia katuja.

Tämä uudenlainen elämä tuo dramaattisia muutoksia. Ihmiset syövät paremmin, saavat koulutusta; useammat lapset selviävät aikuisuuteen ja ihmiset ylipäänsä elävät pidempään. Mutta kun tehtaat jatkavat suurempien ja suurempien määrien tuottamista nopeammin ja nopeammin, ne törmäävät ongelmaan. Ne tuottavat enemmän tuotteita kuin ihmiset ostavat. Kuinka yritykset voivat vakuuttaa ihmiset ostamaan lisää?

Kuinka he saavat ihmiset haluamaan enemmän asioita? Yksi vastaus, jonka he löytävät on mainonta. Pikakelaus tähän päivään, ja yritykset jatkavat mainonnan käyttöä myydäkseen lisää tuotteita. Tv:ssä, mainostauluissa, sosiaalisessa mediassa, yritykset eivät ainoastaan näytä meille asioita, joita meillä voisi olla, vaan myös elämän, jonka voisimme saada... Jos vain kulutamme rahaamme siihen.

Mainokset innoittavat meitä haluamaan parempaa, - hienoimmat tennarit, uusimman puhelimen. Ne rohkaisevat meitä ostamaan tuotteita, joita emme perustarpeisiimme tarvitse, jotta voimme tuntea hyvää oloa - saada iloa tai näyttää paremmalta muiden silmissä - saada mainetta. Ajatus, että asioiden omistaminen - ja niiden jatkuvasta osteleminen - voi tuoda meille iloa tai mainetta, tunnetaan konsumerismina tai kulutuskulttuurina. Mutta mitä tapahtuu kun seuraamme lupausta: suurempi kulutus on iloisempi elämä? Oletko koskaan huomannut, että hetken päästä hienoimmat tennarit, jotka ostit, eivät olekaan enää muotia?

Tai uusin puhelin ei pian olekaan enää uusin? Mihin se jättää meidät? Pääsemmekö koskaan siihen elämäntapaan, iloon, jonka mainokset meille lupaavat? Ja tämä ei ole ainoa dilemma, joka herää kulutuksesta. Toisin kuin talous, planeetan luonnonvarat eivät kasva loputtomasti.

Kun kaadamme puita, kaivamme rautaa, poraamme öljyä, ja poltamme fossiilisia polttoaineita tuottaaksemme tuotteita, käytämme Maan varoja. Teemme niin nopeammin kun meillä on kiire korvata asiat, joita jo omistamme. Yritykset joskus rohkaisevat kertakäyttökulttuuriin tuottamalla tuotteita, joista tulee nopeasti käyttökelvottomia. Tulostimet rakennetaan hajoamaan tietyn tulostusmäärän jälkeen, puhelimet, jotka vaativat tietynlaisen latauskaapelin uusimmalle mallille, laitteet, joita on mahdoton avata ja korjata... Nämä ovat esimerkkejä sisäänrakennetuista rajoituksista, joita kutsutaan suunnitelluksi vanhentumiseksi, suunniteltu siten, että meidän täytyy ostaa uusia useammin.

Vaikka taloudellinen kierto luonnonvarojen keräämisestä, tuottamisesta, myymisestä ja hävittämisestä tuo meille monia hyötyjä - töitä, uusia tuotteita mistä valita, korkeamman elintason, kulutuskulttuuri tuo myös ongelmia - tuotteet eivät tuokaan mainoksen lupaamaa iloa, ja ympäristö vahingoittuu tuotteiden tuotannosta ja hävittämisestä.