Itä-Intian komppania: Kolonialismin alku

1700-luvun aikana Englannin Itä-Intian kauppakomppaniasta tulee enemmän kuin vain kaupankäyntikomppania. Siitä tulee Intian johtava valta. Kolme tärkeää asiaa oli tapahtunut 1600-luvulla. [1] Kauppakomppania sai oikeuden sen omaan rahaan ja armeijavoimiin Intiassa. [2] Englannin kauppakomppanian kaupankäyntimahti kasvoi, kun taas Hollannin kauppakomppanian väheni. [3] Kauppakomppania oli löytänyt useita tärkeitä kaupankäynnin keskuksia. Kaikista tärkein oli Kalkutta. Mutta nyt on 1700-luvun alku.

Intiaa hallitsee suurmoguliksi kutsuttu muslimikeisari. Hänen alaisuudessaan ovat alueelliset hallintovirkamiehet - Nawabit - kuten Bengalissa, isoimmalla ja väkirikkaimmalla alueella. Vuonna 1717 Mughalin keisari päättää, ettei Englannin kauppakomppanian tarvitse enää maksaa tullia tavaroista, jotka ovat Bengalista. Tärkeimpiä tavaroita ovat puuvilla, silkki, indigoväri, salpietari - ja tietenkin tee. 1700-luvun puolivälissä useat nawabit kyllästyvät suurmoguliin ja julistautuivat itsenäisiksi.

Bengalin nawab, Siraj ud-Daulah on yksi heistä. Useat alueelliset nawabit saavat nyt tukea eri mailta. Bengalia tukee Ranska, koska Ranskan Itä-Intian kauppakomppania valtaisi mielellään brittien markkinat täällä. Samaan aikaan Euroopassa Ranskan ja Englannin välillä on sota, joten Englannin komppania ei ole mielissään Ranskan lähellä olosta. Kauppakomppanialla on Kalkutassa armeijan tukikohta, Fort William, jota he nyt vahvistavat ranskalaisia vastaan.

Siraj ud-Daulah ei pidä tästä. Englantilaiset uhkaavat Bengalin itsenäisyyttä. Hän hyökkää Fort Williamiin. Iskusta selviytyvät britit vangitaan ja lukitaan linnakkeen selliin. Selli on nimeltään Musta aukko, se on vain noin 20 neliömetriä, ja se on tarkoitettu yhdelle tai kahdelle vangille.

Mutta nyt yli 60 ihmistä on ahdettu sisään. On lähes mahdotonta sulkea ovea. Nawab on tietämätön tämän sellin pienestä koosta. Hän ei tiedä siellä olevan niin ahdasta ja kuumaa - ja puutetta hapesta - että ennen kuin yö päättyy, ainakin neljäkymmentä ihmistä on kuollut. Paroni Robert Clive lähetetään vastaiskuun Kalkuttaan.

Täällä pienessä hedelmämetsikossä, paikassa nimeltä Palasi... …Clive johdattaa pienen armeijansa - 3300 miestä - nawab Siraj-ud-Daulahin suurempia joukkoja - 55 000 miestä - vastaan. Mutta mitä tämä on? Yksi Intian armeijajohtajista, Mir Jafar, kieltäytyy osallistumisesta miehineen taisteluun. Joten komppania voittaa tämän taistelun. Mir Jafar on tehnyt sopimuksen englantilaisten kanssa pettääkseen nawabin, jolloin hänestä itsestään voisi tulla nawab.

Mutta nyt oikeastaan Englannin Itä-Intian kauppakomppania hallitsee Bengalia. Mir Jafar on vain sätkynukke. Vuonna 1765 suurmoguli antaa komppanialle oikeuden kerätä veroja. Ei vain Bengalissa, vaan myös Biharissa ja Orissassa. Mutta miksi?

No, suurmoguli on väsynyt kapinoiviin nawabeihin sekä muiden valtaansa uhkaavien ihmisten hyökkäyksiin. Kiitoksena verotuloista komppania maksaa suurmogulin hoville ja varmistaa hänen valtansa olevan turvattu maan muillakin alueilla. Lisäsopimuksia solmittiin useiden - nyt voimattomien - nawabien kanssa. Nawabien täytyy maksaa useita miljoonia, jotta komppania suojelisi heitä. Joten nyt komppania ei tarvitse enää rahaa Englannilta pystyäkseen ostamaan heidän tavaroitaan.

Komppania käyttää sen sijaan verorahoja. Niillä se ostaa tavaroita edullisesti Intiassa ja myy ne kalliiseen hintaan Englannissa, jonne se sijoittaa myös voittonsa. Ja nyt suurmoguli, kuten nawabitkin, ovat riippuvaisia komppaniasta. Englannin Itä-Intian kauppakomppania hallitsee Intiaa. Näin jatkuu vuoteen 1858 saakka, jolloin Englannin parlamentti kyllästyy komppaniaan ja ottaa vallan.

Koko Intia on nyt yksi brittien siirto- maa, jota hallitsee kuningatar Viktoria.