Ranskan Vallankumous: Kauhu

Ranska on keskellä vallankumousta. Ranskan kansalliskokous on nimetty uudelleen kansalliskonventiksi ja sillä on kaikki valta. Kuninkaallinen perhe on teloitettu, ja yksinvaltius - eli monarkia - hajotettu. Kautta Euroopan kuningasperheet pelkäävät vallan- kumouksen leviävän myös heidän maahansa. He uskovat myös, että kaaos Ranskassa tekee hyökkäyksen helpommaksi.

He ovat hyvästä syystä huolissaan. Pariisin vallankumousjohtajat haluavat vapauden monarkismista leviävän Ranskan ulkopuolelle. Mutta on virhe uskoa Ranskan olevan heikko, sillä vallankumousjohtajat esittävät lain: Maan kaikkien 18-24- vuotiaiden miesten on suoritettava asepalvelus. Nyt Ranska voi nopeasti kerätä armeijoita, puolustaa tai voittaa takaisin tärkeitä alueita, ja jopa laajentua. Ranska pitää hallussaan aluetta läntisellä Rein-joella - Reininmaalla - Preussista käsin.

Mutta monta nuorta ranskalaista kuolee taisteluissa. Maaseutujen maanviljelijät protestoivat. He ovat väsyneitä poikiensa kuolemiseen merkityksettömissä sodissa. Taistelu räjähtää käsiin väestönosien välillä joka puolella Ranskaa. Tänä aikana Ranskaa hallitsevat ensisijaisesti nämä kolme herrasmiestä: Marat, Danton ja Robespierre.

He ovat kaikki hyvin koulutettuja ja taidokkaita, mutta julmia ja säälimättömiä. Eletään hankalia aikoja. Paineen alla johtajat tarkkailevat kaikkia vihollisiaan. He teloittavat tuhansia vallankumouksen vastustajiksi epäiltyjä. Heidän hallintoaan Ranskassa kutsutaan Terrorin ajaksi.

Jean Paul Marat on tiedemies. Hän on opiskellut lääketiedettä, mutta julkaisee nyt sanomalehteä L'Ami du peuple - "Kansan ystävä". Hän kirjoittaa, että kaikki vallan- kumouksen petturit tullaan teloittamaan. Marat itse kuolee omaan kylpyammeeseensa Charlotte Corday -nimisen naisen murhaamana. Georges Jacques Danton on lakimies, ja hyvin suosittu pariisilaisten keskuudessa.

Hän organisoi armeijoita. Mutta ajat ovat vainoharhaisia. Danton itse teloitetaan giljotiinissa keväällä 1794. Ennen teloitusta Danton ennustaa: "Robespierre, sinä seuraat minua!" Ja ennustus käy toteen. Maximilien de Robespierre on menestynyt lakimies ja yksi vallankumouksen tärkeimmistä hahmoista.

Hän haluaa esitellä pakollisen ja ilmaisen koulutuksen sekä hävittää orjuuden Ranskan siirtokunnista. Mutta Robespierre on myös poliitikko, joka tilaa Kansalliskonventin puhdistuksen ja joka vaatii eniten kuolemanrangaistuksia. Kesä-heinäkuussa 1794 yli 1300 ihmistä teloitetaan Pariisissa. Nyt ihmiset ovat saaneet tarpeekseen! He pelkäävät olevansa seuraavana teloitusjonossa.

Robespierre on pysäytettävä. 27. heinäkuuta kansalliskonventti äänestää Robespierren pidättämisestä. 28. heinäkuuta hänet tuodaan ilman oikeudenkäyntiä giljotiiniin Vallankumouksen aukiolle.

Hänet teloitetaan yhdessä 108 lähimmän seuraajansa kanssa. Tänä aikana ainakin 300 000 ihmistä pidätetään, ja mahdollisesti ainakin 35 000 ihmistä teloitetaan Ranskassa. Tarkkaa lukumäärää ei tiedä kukaan. Enin heistä ei ole aristokraatteja vaan ihmisiä kolmannesta säädystä. Robespierren kuoleman myötä Terrorin aika on viimein ohi.

Vuonna 1795 uusi hallintomuoto perustetaan. Maata hallitsee nyt viisi johtajaa, ja kansalliskonventti ottaa takaisin entisen nimensä, kansalliskokouksen. Useat vallankumouksen aikana säädetyt lait mitätöidään, mukaan lukien yleinen äänioikeus - nyt vain rikkaat voivat äänestää. Vallankumouksen aikaan äänioikeudesta taistelleet työläiset, talonpojat ja käsityöläiset ovat pettyneitä ja vihaisia. Jälleen kerran kapina nousee Pariisissa.

Mutta tällä kertaa mellakoitsijoita vastassa on armeija. Kapina saadaan lyötyä jättäen Pariisin kaduille satoja kuolleita ja vakavasti loukkaantuneita. Armeijaa johtaa kenraali Napoleon Bonaparte, mies, joka on pian pääosassa Ranskan - ja Euroopan - historiassa.