Apinasta ihmiseksi

Katso, hän näyttää ihan sinulta. Öö, hän näyttää ihan sinulta, ehkä olette sukua! Tiedättekö mitä? Kumpikaan teistä ei ole täysin väärässä! Simpanssit ovat oikeasti ihmisten lähimpiä sukulaisia eläinmaailmassa. Ne ovat läheisempää sukua ihmisille kuin gorilloille. Öö, ei meidän perheessä ole apinoita!

Ovatko ihmiset oikeasti sukua apinoille? Kyllä, me olemme. Mennään Afrikkaan ja seitsemän miljoonaa vuotta ajassa taaksepäin. Katso tuonne, puihin! Ovatko ne apinoita?

Kyllä, mutta ne eivät ole simpansseja vaan laji, jota ei ole enää olemassa. Ne ovat ihmisten ja simpanssien viimeinen yhteinen esi-isä. Ne asuvat puissa, koska niiden ruoka on siellä. Ne pystyvät myös pitämään silmällä petoeläimiä. Ne eivät näytä tulevan toimeen.

Ne tappelevat ravinnosta. Ilmasto on muuttunut kuivemmaksi, syötävää on vähemmän, ja osa apinoista suuntaa pois viidakosta. Parissa miljoonassa vuodessa niiden jälkeläisistä kehittyy apinoita, jotka tunnemme nykyään simpansseina ja bonoboina. Nämä apinat sen sijaan kävelevät kohti kuivaa ruohomaata eli savannia. Savannilla ei ole yhtä paljon puita kuin viidakossa.

Katso! Osa apinoista onnistuu seisomaan takajaloillaan. Ne, jotka onnistuvat siinä, löytävät helpommin ravintoa ja havaitsevat vaaroja. Niillä on paremmat selviytymismahdollisuudet. Evoluutio hyötyy vielä näistä yksilöistä, jotka osaavat seisoa takajaloillaan.

Niiden jälkikasvu tulee myös perimään tämän kyvyn. Ja hitaasti, sukupolvi sukupolvelta, tällainen apina tulee paremmaksi ja paremmaksi pystyssä seisomisessa ja takajaloilla kävelyssä. Ja lopulta niistä muodostuu aivan ensimmäinen esi-ihmisten ryhmä: Ardipithecus. Kahden miljoonan vuoden jälkeen esi-ihmiset kiipeilevät yhä puissa, mutta ne osaavat myös seisoa ja kävellä kahdella jalalla. Kun ne käyttävät takajalkojaan kävelemiseen, on helpompi kantaa ruokaa ja lapsia.

Ja ne pystyvät kävelemään paljon pidempiä etäisyyksiä, jolloin niillä on käytettävissään laajempi ruokavalikoima. Käy ilmi, että kahdella jalalla käveleminen on hyödyllistä kilpailussa toisia apinoita vastaan. Ajan kuluessa tämä esi-ihmisten ryhmä kasvaa ja jakautuu moneen osaan. Ne leviävät ympäri Afrikkaa. Ne kohtaavat erilaisia ilmastoja ja kehittyvät eri suuntiin.

Kaksi miljoonaa vuotta myöhemmin, - paikassa, jota tullaan myöhemmin kutsumaan Etiopiaksi - tapaamme tämän nuoren naisen, Dinkneshin tai Lucyn, kuten häntä tavallisemmin kutsutaan. Hänen ulkonäkönsä muistuttaa läheisesti apinaa, mutta hänen jalkansa ovat täydellisen sopeutuneet kävelemään pystyssä. Lucy kuuluu esi-ihmisten ryhmään nimeltä Australopithecus - etelänapina. Mutta Australopithecus ei ole ainoa itä- afrikkalainen esi-ihminen tuohon aikaan. Samalla kun Australopithecus asuu Itä-Afrikassa, alueella on toinenkin esi-ihmisten ryhmä, jotka uskotaan myös kävelevän pystyssä.

Niillä on isot hampaat ja hyvin vahvat leuat, ja niillä on paljon vaihtelevampi ruokavalio kuin toisilla esi-ihmisillä. Ne osaavat todennäköisesti rakentaa ja käyttää luisia työkaluja saadakseen ruokaa, esimerkiksi termiittipesästä. Tämä on Paranthropus, ihmisapinoihin kuuluva suku. Samalla kun Paranthropus tökkii termiittipesää, toinen esi-ihmislaji ilmestyy yhtäkkiä. Ja nyt evoluutiossa on tapahtunut jotain.

Tämän ryhmän esi-ihmisillä - - nimeltään Homo - on paljon isommat aivot kuin niiden aiemmilla sukulaisilla. Ne kävelevät pystyssä suurimman osan ajasta, ja ne käyttävät työkaluja, jotka ovat paljon kehittyneempiä kuin koskaan ennen historiassa. Ja tässä se on - ihmisten sukupuu. Seitsemän miljoonaa vuotta evoluutiota: viimeisestä yhteisestä esi-isästä, joka sitoo nykypäivän simpanssit yhteen ihmisten kanssa... ...ihmislajiin, johon kuulumme nykypäivänä, eli Homo-sukuun. Tämän pitkän ajan kuluessa monet erilaiset esi-ihmisten lajit elivät usein rinnakkain.

Niin, siinäs kuulit! Niin just! Sinä olet sukua apinoille!