Ensimmäinen maailmansota: Viimein rauha!

Maailma hengähtää helpotuksesta. Vihdoinkin rauha! Yli neljän vuoden sodan jälkeen sotilaat lopettavat toistensa ampumisen. 11. marraskuuta 1918 sovitaan aselepo.

Ensimmäinen maailmansota on ohi. Kaikki ovat helpottuneita sodan loppuessa. Nyt on aika päättää, miltä maailma näyttää sodan jälkeen. Rauhanneuvottelut tapahtuvat keväällä 1919. Päätöksiä saavat tehdä vain sodan voittajat: Ranska, Iso-Britannia, Yhdysvallat sekä aluksi Italia ja Japani, mutta myöhemmin he jättäytyvät neuvotteluista.

Saksa ei saa osallistua. Pääosin Ranska, Iso-Britannia ja Yhdysvallat asettavat rauhanehdot. Mutta näillä eri mailla on hieman erilaiset tarkoitusperät. Ranskan pääministeri Georges Clemenceau haluaa varmistaa, ettei Saksa pysty enää koskaan uhkaamaan Ranskaa. Hän haluaa tuhota Saksan taloudellisesti ja militaarisesti.

Ison-Britannian pääministeri David Lloyd George haluaisi jatkaa kaupankäyntiä Saksan kanssa, kuten he tekivät ennen sotaa. Sen vuoksi hän haluaisi Saksan toipuvan. USA ja presidenttinsä Woodrow Wilson yhtyvät Ison-Britannian näkemykseen. He eivät pidä Saksaa enää uhkana ja haluavat Ison-Britannian tavoin käydä kauppaa Saksan kanssa. 28.

kesäkuuta 1919 - tasan viisi vuotta arkkiherttua Franz Ferdinandin salamurhasta, sodan käynnistäneestä tapahtumasta - Saksan johtajat ja liittoutuneet kokoontuvat. He tapaavat Pariisin ulkopuolella Versaillesin palatsin peilihuoneessa allekirjoittaakseen rauhansopimuksen - Versailles’n rauhan. Paikka on huolella valittu. Juuri täällä saksalaiset olivat julistaneet heidän keisarinsa 1871 kukistettuaan Ranskan. Ranskalaiset kokivat tämän nöyryytyksenä.

Nyt Clemenceau haluaa kostaa! Sodasta syytetään Euroopan keskusvaltoja - Itävalta-Unkaria, Ottomaanien valtakuntaa ja Bulgariaa, mutta pääosin Saksaa. Saksaa syytetään sodan aloittamisesta hyökkäämällä Belgiaan ja Ranskaan. Rauhansopimuksen ehdot ovat katastrofi Saksalle, joka menettää suuria maa-alueita ja kaikki sen siirtokunnat. Saksan on myös maksettava valtava sotavelka voittaneille maille.

Päätetään, että Saksan armeija, joka kattaa lähes neljä ja puoli miljoonaa sotilasta, tulee pienentää korkeintaan sataan tuhanteen. Saksalta kielletään myös ilmavoimat ja sukellusveneet, ja heidän täytyy tuhota lähes kaikki sotakalusto. Liittoutuneet valvovat myös tarkasti Saksan asetuotantoa. Versailles’n rauha on hyväksymis- kelvoton monelle saksalaiselle, joiden mielestä poliitikot ovat huijanneet heitä. Heidän mielestään aselevon pyytäminen on kuin puukonisku saksalaisten selkään.

He uskovat myös, ettei Saksaa ole oikeasti kukistettu, vain sen sotavoimat on poistettu käytöstä. Saksan talous on todella huonossa kunnossa. Saksan hallituksen strategia ongelman ratkaisemiseksi on painaa lisää rahaa. Mitä enemmän seteleitä painetaan, sitä arvottomammaksi ne tulevat. Vuonna 1922 leipä maksoi 163 markkaa.

Vuoden jälkeen syksyllä leipä maksaa 200 miljardia markkaa. Strategia aiheuttaa inflaation - hyperinflaation. Ihmiset polttavat seteleitä, koska se on halvempaa kuin takkapuiden ostaminen. Työstä ei saa tarpeeksi rahaa, ja kansan pankkiin tallettamat rahat ovat arvottomia. Versailles’n rauhansopimuksen jälkeen Saksa, jota on aiemmin hallinnut keisari, pakotetaan muodostamaan demokraattinen tasavalta - Weimarin tasavalta, nimetty Weimarin kaupungin mukaan.

Weimarin tasavallan ensimmäiset vuodet ovat kaoottisia. Inflaatio, lakot, köyhyys ja nälkä johtavat useisiin poliittisiin murhiin ja vallankaappausyrityksiin. Kommunistit, sosialistit ja äärioikeisto tappelevat avoimesti kaduilla. Saksassa ei ole ainoastaan talouskriisi, siellä on myös poliittinen kriisi. Tässä kaaoksessa Saksaan perustetaan uusi puolue: Kansallissosialistinen kansanpuolue, NSDAP, natsipuolue.

Sen johtajasta, Adolf Hitleristä, tulee pian tunnetuin, pelätyin ja vihatuin ihminen kautta historian.