Berliinin muuri

On aikainen aamu 16. elokuuta 1961. Saksan kaupungissa Berliinissä rakennustyöläiset, joita vartioivat sotilaat ja poliisi, alkavat repiä katuja ja laittaa pystyyn esteitä. Seuraavan vuosikymmenen aikana he rakentavat muurin kaupungin halki, Se halkoo asuinalueiden läpi, erottaa perheitä ja jakaa Saksan kahtia. Ymmärtääksesi kuinka asiat päätyivät tähän pisteeseen, meidän on palattava toiseen maailmansotaan.

Vuonna 1941 USA, Iso-Britannia ja Ranska yhdistävät voimansa Neuvostoliiton kanssa akselivaltoja vastaan. Kun he voittivat natsi-Saksan vuonna 1945, jokainen voittajavaltio miehittää osan maasta. Jako on tarkoitettu määräaikaiseksi, mutta entisten liittolaisten näkemykset sodanjälkeisestä Euroopasta eroavat. Länsivallat eli USA, Iso-Britannia ja Ranska haluavat demokratiaa ja vapaita markkinoita kaikkialla Euroopassa; Neuvostoliitto haluaa ympäröidä itsensä tottelevaisten kommunististen kansojen kanssa. Kuka saa tahtonsa läpi Saksassa?

Vuonna 1949, Länsivallat yhdistävät miehitysvyöhykkeensä, jotka muodostavat Saksan liittotasavallan lännessä. Neuvostoliitto vastaa perustamalla Saksan demokraattisen tasavallan idässä… nimeltä "demokraattinen", mutta luonteeltaan kommunistinen. Saksan entinen pääkaupunki Berliini on teknisesti Neuvostoliiton alueella, mutta myös se on jaettu. Neuvostoliitto valtasi kaupungin itäosan. Itä-Saksan johtajat kieltävät kansalaisiaan poistumasta maasta, mutta Berliinissä ihmiset voivat yksinkertaisesti kävellä tai ajaa bussilla länsipuolelle ja sitten matkustaa Länsi-Saksaan tai sen ulkopuolelle.

Länsi-Saksassa talous voi hyvin ja palkat ovat korkeammat kuin idässä. Kauppojen hyllyiltä löytyy isompi valikoima tuotteita. Ja ihmiset nauttivat suuremmasta vapaudesta. Itäsaksalaiset lähtevät Länsi-Saksaan ensin tuhannet, sitten miljoonat. Monet heistä ovat lääkäreitä, opettajia ja insinöörejä.

Jos liian monta osaavaa ammattilaista lähtee, maan johtamisesta tulee mahdotonta. Joten Itä-Saksan hallitus haluaa estää useampien ihmisten lähtemisen. Hallitus määrää, että aloitetaan rakentamaan aitaa, joka estää itäsaksalaisten pääsyn Länsi-Berliiniin. Se on Berliinin muurin alku. Verkkoaidat korvataan vähitellen viiden metrin korkuisilla betonilaatoilla.

Muurin päällä on piikkilankaa ja sitä vartioidaan torneista. 1980-luvulle tultaessa se kulkee 45 kilometriä Berliinin läpi ja jakaa kaupungin kahteen osaan ja jatkuu vielä 120 kilometriä Länsi-Berliinin ympäri, erottaen sen muusta Itä-Saksasta. Pakeneminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Noin 5000 itäsaksalaista pakenee kaivamalla tunneleita muurin ali, lentäen kuumailmapalloilla sen yli, tai tunkeutumalla kuorma-autoilla heikompien osien läpi. Riski on suuri.

Yli sata ihmistä kuolee yrittäessään paeta. Kaiken kaikkiaan muuri estää suurinta osaa itäsaksalaisista lähtemästä. Tämä auttaa vakauttamaan maan taloutta. Mutta muuri myös vahingoittaa Itä-Saksan mainetta - siitä tulee kommunistisen sorron symboli. 1980-luvun loppuun mennessä muut Itä-Euroopan maat vapautuvat kommunistisesta johtajuudesta.

Tuhannet ihmiset Itä-Saksassa protestoivat ja vaativat ilmaista matkustamista ja demokratiaa. Marraskuun 9. päivän iltana 1989 Itä-Saksan hallitus yrittää lievittää jännitteitä helpottamalla matkustuslupien saamista. Mutta ilmoitus tuo tuhansia itäberliiniläisiä muurilla oleville rajanylityspaikoille, ja he pakottavat yllättyneet vartijat avaamaan portit välittömästi. Länsi-Berliiniin virtaa iloisia väkijoukkoja.

Pian on selvää, että jakautumisen vuodet ovat tulleet päätökseen. Lokakuussa 1990 neljän vuosikymmenen jälkeen, Saksa on virallisesti yhdistynyt.