Viikinkien kauppa-asemat ja kaupungit

Jo ennen viikinkien aikaa skandinaavit ovat tekemisissä muiden eurooppalaisten kanssa. 700-luvulla matkustaminen lisääntyy. Skandinaavit purjehtivat käymään kauppaa tai ryöstelemään. He käyvät kauppakaupungeissa. Samanlaisia paikkoja rakennetaan Skandinaviaan tärkeiden vesireittien varrelle.

Yhdessä kaupungit muodostavat kaupankäynnin verkoston. Tämä on Ottar. Hän asuu tilalla Norjan pohjoisimmassa kolkassa. Hän on viljelijä. Hänellä on eläimiä, ja hän kalastaa ja pyytää mursuja.

Ottar on kokenut merenkävijä ja kauppamies. Mursuja on vain arktisilla alueilla, joten niiden syöksyhampaat ovat arvokkaita eteläisemmillä kauppapaikoilla. Niistä tehdään koristeita. Ottar lastaa veneen syöksyhampailla, turkiksilla, hylkeennahkaköysillä ja muulla tavaralla ja lähtee kauppamatkalle. Pitkän purjehduksen jälkeen Hän saapuu Skiringsalin kauppa-asemalle.

Siellä on pieniä puutaloja, kojuja, ja pajoja. Talot on rakennettu sikin sokin. Tungos on kova, ja ilma haisee jätteille. Ottar ostaa hienoja patoja myydäkseen ne eteenpäin. Hän vaihtaa ne hopeakolikkoihin, mutta kolikkoon kirjoitettu rahayksikkö ei ole tärkeä, vaan sen paino.

Ottar punnitsee kolikot. Viiden päivän purjehduksen päässä Skiringsalista etelään Pohjanmeren ja Itämeren välissä sijaitsee Hedeby. Sijainti on todella hyvä. Siellä vene voidaan helposti lastata ja lähettää joko Itämerelle tai Pohjanmerelle, tarvitsematta kiertää koko Tanskaa. Hedeby on Tanskan kuninkaan kauppa-asema, joten kauppiaat maksavat veroa vaihdossa suojeluun.

Tänne tulee kauppamiehiä koko Pohjois-Euroopasta tekemään kauppoja ja vaihtamaan ideoita. Ottarilla on hyvä syy tulla tänne. Hedeby on paljon isompi ja vilkkaampi kauppapaikka kuin Skiringsal. Talot on rakennettu järjestykseen kaduille joilla on puiset jalkakäytävät. Jätteitä ei kerätä täälläkään, ja löyhkä on jopa pahempi kuin Skiringsalissa.

Kaupunki on täynnä käsityöläisiä ja kauppiaita, joilla on tuotteita luusta, raudasta, lasista, nahasta, villasta ja kivettyneestä pihkasta - meripihkasta. Melkein mitä tahansa, jopa hunajaa ja viiniä, on saatavilla. Orjia myydään kuin mitä tahansa tuotteita. Ottar myy mursunhampaat ja padat. Täällä hopeakolikoiden arvo on se mikä niihin on kirjoitettu, ei hopean paino.

Hedebystä Ottar purjehtii Englantiin. Ehkä hän käy Ribessä, joka on nykyään osa Tanskaa. Harald, joka osti Ottarin padat, seilaa kotiin ja käy markkinoilla Birkassa, joka on nykyään osa Ruotsia. Kuten Hedeby, Birka on hyvin suunniteltu kaupunki, jossa on pieniä kujia ja naapurustoja. Kauppiaita tulee läheltä ja kaukaa vaikka Birka on aika kaukana pohjoisessa.

Täälläkin haisee! Birkassa tehdään muun muassa villaisia ja pellavaisia tekstiilejä, sekä esineitä eläinten sarvista ja metallista. Vaihdossa käyvät suola, rauta, turkikset, ja meripihka. Birkassakin myydään orjia. Aluksi birkalaiset käyvät kauppaa Itämerellä ja lännessä.

Sittemmin kauppaa käytiin enemmän itään, eli nykyisen Venäjän, Turkin ja arabimaiden suuntaan matkustavien kanssa. Arabikolikoita kulkeutuu Birkaan, sekä myös hopeasormus jossa lukee "Allahin puolesta" arabiaksi. Viikinkiajalla Skandinaviaan tulee uusi uskonto, kristinusko. Uusia kaupunkeja rakennetaan, ja Hedeby, Birka, ja Skiringsal hylätään. Uudet kaupungit ja vauraus, jonka kaupankäynti ja ryöstely loivat, yhdessä kristinuskon kanssa luovat pohjaa suuremmille keskiajan valtakunnille.

Valtakunnille, joista myöhemmin tulee Ruotsi, Tanska ja Norja.