Natsien vaatimukset "Lebensraumille" (elintila)

1919. Versaillesissa allekirjoitetaan sopimus, joka lopettaa suuren sodan. Sopimuksessa sanotaan, että sodan aloittaneiden maiden, Saksan sekä Itävalta-Unkarin ja Turkin, täytyy luovuttaa alueita. Rannikkokaupunki Danzigista tulee itsenäinen valtio: Danzigin vapaakaupunki. Ja Saksa menettää yhteyden Itä-Preussiin.

Lännessä Saksa menettää myös yhden tärkeimmistä teollisuusalueistaan: Reininmaan, jonka sodan voittajat miehittävät. Lounaassa, Saksan on luovuttava myös Saarinmaasta, jossa on paljon kivihiiltä, ja jota tulee johtamaan Kansainliitto, YK:n aikaisempi versio. Ja Ranska saa kaikki rahat, jotka tulevat hiilestä. [...] 1935. Reininmaa annetaan lopulta takaisin Saksalle, mutta heitä kielletään laittamasta joukkoja sinne. Sen on oltava demilitarisoitu alue.

Saarin alueen alueen asukkaat voivat nyt äänestää kuuluvatko Ranskaan vai Saksaan. Yli 90 prosenttia valitsee Saksan. Joten Saksa saa takaisin myös Saarin. Äänestys on menestys Hitlerille. Hitler on luvannut, että Saksasta tulee jälleen voimakas ja suurempi: enemmän vapautta ja tilaa! Hitler kutsuu tätä 'Lebensraumiksi', elintilaksi.

Vaikka Hitleriä on kielletty, hän on rakentanut valtavia asevoimia. Nyt on aika käyttää niitä... Maaliskuun 7. päivänä hän lähettää saksalaiset joukot Reininmaalle, demilitarisoidulle alueelle! Ranska ja Iso-Britannia protestoivat, mutta haluavat välttää sotaa...

ja Reininmaa on tosiasiassa Saksan rajojen sisällä... Joten he päättävät olla taistelematta Hitleriä vastaan... Vuonna 1938 Hitler vaatii, että hänen kotimaastaan, Itävallasta, tulisi osa Saksaa. Itävallan hallituksen päämies, liittokansleri Kurt Schuschnigg, haluaa, että Itävallan asukkaat äänestävät asiasta. Hitler ei halua heidän äänestävän.

Hän uhkaa tunkeutua Itävaltaan. Schuschnigg eroaa. Seuraavana päivänä saksalaiset joukot marssivat rajan yli... ja ottavat haltuun -liittävät- Itävallan. Saksan kielellä tätä tapahtumaa kutsutaan: Anschluss.

Iso-Britannia ja Ranska protestoivat. Mutta eivät tee asialle mitään. Hitler ei ole tyytyväinen. Tšekkoslovakiassa, alueella nimeltä Sudeettialueet, suuri vähemmistö väestöstä on saksalaisia. Hitler kehottaa sudeettisaksalaisia vaatimaan itsenäisyyttä.

Ja valmistautuu sotaan Tšekkoslovakiaa vastaan. Tšekkoslovakialla on sopimus - liitto Ranskan ja Iso-Britannian kanssa, ja Tšekkoslovakia pyytää apua. Iso- Britannian pääministeri, Neville Chamberlain matkustaa neuvottelemaan Hitlerin kanssa. Mutta pitääkseen rauhan, hän antaa periksi Hitlerille, että Saksa saisi Sudeettialueet. Iso-Britannia suostuttelee Ranskan hyväksymään asian.

Ja yhdessä he suostuttelevat Tsekkoslovakian tekemään samoin. Hitler ei edelleenkään ole tyytyväinen. Hän haluaa isomman osan Tšekkoslovakiaa. Jälleen, Chamberlain matkustaa Saksaan neuvottelemaan. Tällä kertaa Ranskan pääministeri, Édouard Daladier, menee myös.

Hitler tuo myös liittolaisensa Mussolinin Italiasta. Ranska on luvannut puolustaa Tšekkoslovakiaa. Mutta silti Ranska ja Iso-Britannia suostuvat Hitlerin vaatimuksiin. He eivät halua uutta sotaa. He allekirjoittavat niin kutsutun Münchenin sopimuksen.

Tšekkoslovakian presidentti Edvard Benešia ei ole kutsuttu. Kokouksen jälkeen hänelle selviää, että hän on menettänyt melkein koko maansa. [...] Hitler lupaa nyt, ettei enää vaadi maata Euroopasta. Iso-Britanniassa Chamberlain sanoo: ”Hyvät ystäväni, toisen kerran historiassamme, Iso-Britannian pääministeri on palannut Saksasta säilyttäen rauhan kunniakkaasti. Uskon, että rauha kestää meidän aikamme ... ” Mutta pian, Hitler vaatii lisää: Memelin Liettuasta, ja Gdanskin sekä Puolan läpi kulkevan käytävän, Saksan ja Itä-Preussin välillä. Hitlerin uudet vaatimukset rikkovat Münchenin sopimusta.

Mutta Hitler ei tietenkään välitä sopimuksista. Chamberlain päättää, että hän ei voi enää istua ja katsella kun Hitler ottaa vähitellen haltuunsa Euroopan. Hän lupaa, että Iso-Britannia auttaa Puolaa puolustamaan rajojaan mikäli Saksa hyökkää.