Ison-Britannian taistelu

22. kesäkuuta 1940, Ranska allekirjoittaa tulitauon Saksan kanssa. Ranska on voitettu. Syyskuusta 1939 lähtien Saksa on hyökännyt Puolaan, Tanskaan, Norjaan, Alankomaihin, Belgiaan, Luxemburgiin - ja nyt Ranskaan. Mikään ei näytä pystyvän pysäyttämään saksalaisia ja nyt he hallitsevat Ranskan rannikkoa Englannin kanaalilla.

Hitler, joka on alkanut suunnitella hyökkäystä Neuvostoliittoon, haluaa välttää sodan Britannian kanssa. Hän toivoo, että britit allekirjoittavat rauhansopimuksen. Mutta Britannialla on uusi pääministeri Winston Churchill. Yhdessä ensimmäisistä puheistaan Churchill sanoo: "Minulla ei ole muuta tarjottavaa kuin veri, vaiva, kyyneleet ja hiki" Churchill sanoi myös: "Mikä on politiikkamme? ... Se on käydä sotaa meritse, maalla ja ilmassa ...

mikä on tavoitteemme?... voitto, voitto hinnalla millä hyvänsä ” brittiläiset eivät aio neuvotella rauhasta saksalaisten kanssa. Hitler päättää hyökätä Britanniaan. Hän koettaa saada heidät luovuttamaan! Saksa hyökkää laivoihin, jotka kuljettavat tavaroita Britanniaan.

Ja Saksan ilmavoimat, Luftwaffe, aikoo iskeä ja tuhota Britannian ilmavoimat. Britit kärsivät taloudellisesti ja olisivat pakotettuja luovuttamaan. Jos Saksa onnistuisi tuhoamaan Britannian ilmavoimat, heidän olisi helpompaa aloittaa operaatio Unternehmen Seelöwe - operaatio merileijona - totaalinen valtaus ilmasta ja mereltä. Heinäkuun alussa 1940, Luftwaffe aloittaa iskun Ison-Britannian aluksiin Englannin kanaalissa sekä tärkeisiin satamiin Britanniassa. Britannian kuninkaalliset ilmavoimat, RAF, työskentelevät päivin ja öin puolustaakseen niitä.

Taistelu Ison-Britannian puolesta on alkanut. Elokuun puolivälissä Luftwaffe aloittaa hyökkäykset brittien lentokentille ja lentokonetehtaisiin. Ilmassa Luftwaffen hävittäjät Messerschmittit, etsivät RAF:n koneita, Spitfireja ja Hawker Hurricaneseja, ampuakseen ne alas. RAF:lla on paljon vähemmän lentokoneita kuin Luftwaffella ja vähemmän kokeneita lentäjiä, mutta se pärjää silti hyvin. Yöllä 25.

elokuuta, 95 brittiläistä lentokonetta pommittaa Saksan pääkaupunkia Berliiniä. Se on kosto saksalaisten pommille, joka osui vahingossa Lontooseen. Jotkut brittien pommeista menevät väärään paikkaan ja tappavat saksalaisia ​​siviilejä... Tähän asti, Hitler ei ole halunnut pommittaa Lontoota, mutta Berliinin pommitukset saavat Saksan muuttamaan taktiikkaa: Yöllä 7. syyskuuta, yli 300 lentokonetta pommittaa Lontoota.

Seuraavien 56 päivän ajan Lontoota ja monia muita kaupunkeja eli siviilikohteita pommitetaan raskaasti. Brittiläiset kutsuvat pommituksia "Blitziksi", saksankielinen sana salamalle. Varoitukset - ilmahyökkäyssireenit - ulvovat ympäri vuorokauden. Brittiläisten on etsittävä turvaa pommisuojista ja metrosta. Joka ilta kaupunkien katuvalot sammutetaan ja ikkunat peitetään. "Pimennys" vaikeuttaa saksalaisia näkemästä mihin he pommittavat.

Ilmassa RAF metsästää saksalaisia ​​lentokoneita. Ison-Britannian taistelu tapahtuu melkein kokonaan ilmassa. Vaikka Luftwaffen pitäisi olla ylivoimainen, RAF todistaa olevansa melko tasaväkinen. Lokakuun loppuun mennessä Hitler ymmärtää, että Luftwaffe ei onnistu tuhoamaan Britannian ilmavoimia. Hän keskeyttää suunnitelmansa hyökätä Britanniaan.

Luftwaffen yöpommitukset jatkuvat, mutta harvemmin. Viimeinen pommitus Lontoossa tapahtuu yöllä 11. ja 12. toukokuuta 1941, ja toukokuun lopussa ne lakkaavat kokonaan. RAF:n ansiosta yhdessä 2937 hävittäjälentäjän kanssa 13 eri maasta, mukaan lukien Kanada, Puola ja Tšekkoslovakia, taistelu Ison-Britannian puolesta voitetaan.

Kuuluisassa puheessaan Pääministeri Churchill sanoi Britannian ilmavoimista: "Ei koskaan inhimillisten konfliktien alalla olla oltu niin paljon velkaa, niin harvoille."