Jäteveden käsittely

Maailman paras järvi - uida. Onpa outo puro. Se on kai kanaali, joka on peräisin uudelta jätevesilaitokselta. Hyi, jätevettä! Ja minä juuri nielaisin sitä.

Rauhoitu, Leon! Nykyaikaisen käsittelylaitoksen vesi on oikeasti melko puhdasta. Mutta… niin ei aina ole ollut. Aikoinaan kaikki kaupunkien ja kylien pissat ja kakat menivät suoraan lähimpään järveen tai mereen. Kaloja kuoli.

Limaista levää alkoi kasvaa. Eikä kukaan välittänyt enää uida. Niinpä monissa paikoissa ihmiset alkoivat rakentaa suuria laitoksia puhdistaakseen jäteveden. Siihen on monta eri keinoa. Siksi kaikki käsittelylaitokset eivät näytä samalta.

Katsotaan tarkemmin yhtä niistä. Aloitetaan vetämällä jotain vessasta alas. Vapaaehtoisia? Jaa, tässä on yksi! Aivan!

Tässä on kamera. Nyt kutistetaan sinut. Rauhoitu, pääset vesiliukumäkeen! Hienoa kameratyötä! Kivasti tarkennettu tuohon kakkaan.

Kuvittele, että ihmiset antoivat ennen tuollaisen tavaran mennä suoraan järviin ja valtameriin. Ja ne, jotka joivat vettä sellaisesta järvestä, saattoivat saada kamalia vatsasairauksia vaarallisista bakteereista. Talon jätevesiputket tyhjentyvät suurempiin putkiin ja tunneleihin, syvällä maan alla. Valmiina, Yolo! Nyt se hauskuus alkaa.

Olet saapumassa käsittelylaitokselle. Käsittelylaitoksen sisäänkäynnissä on suodatin, joka poimii suuria asioita, joita ei todellakaan olisi pitänyt vetää vessasta alas: vanupuikkoja, tamponeja, tekohampaita, sukkahousuja... Loput päätyvät sammioon, joka käsittelee sellaista likaa, joka ei liukene veteen. Siellä jätevesi on paikoillaan, jolloin likahiukkaset vajoavat hitaasti pohjalle. Haiseeko se?

Ota ensi kerralla kaasunaamari mukaan. Seuraava vaihe on bakteerien paratiisi. Täällä ne syövät lantaa ja ulosteita kaikki päivät ja yöt. Tätä sanotaan biologiseksi käsittelyksi. Sama asia tapahtuu luonnossa, kun bakteerit käsittelevät kuolleita kasveja ja eläimiä.

Mutta tässä lisäämme ylimääräisiä bakteereja - ja pumppaamme sisään ilmaa - nopeuttaaksemme prosessia. Ei, älä ole peloissasi. Nämä ovat ystävällisiä bakteereja. Ne käyttävät veteen liuennutta eloperäistä materiaalia. Bakteerit käsittelevät lisäksi typpiyhdisteitä, jotka kannattaa myös pitää poissa järvestä.

Muutoin järvi saa liikaa ravinteita; syntyy liikaa levää, ja kaloja kuolee. Bakteerit syövät typpiyhdisteitä - ja piereskelevät typen ulos kaasuna, joka kuplii pinnalle. Siellä se ei ole haitallista, koska suurin osa ilmasta on jo muodostunut typestä. Katso, kuinka lika ja kuolleet bakteerit vajoavat pohjalle. Ne muodostavat tahmaista mönjää, eli mutaa.

Tämä pumppaantuu lopulta pois. Yolo! Kysy, mitä mudalle tapahtuu. Ahaa: "Muta kuivataan ja sitten se päätyy pelloille ja metsiin lannoitteeksi." Tässä sammiossa vedestä poistetaan fosforia. Bakteerit ovat jo syöneet osan siitä.

Mutta nyt täytyy hankkiutua eroon jäljellä olevasta, koska myös fosfori lannoittaisi järviä ja meriä... liian paljon! Tässä lisätään ainetta, joka sitoo itseensä fosforia ja muodostaa kasaumia, jotka vajoavat pohjalle. Tätä prosessia sanotaan saostukseksi. Kas näin, nyt vesi on lähes puhdasta.

Seilaa varovasti kaislojen läpi... ja varo haukea! Vau, kävipä tuuri! Aaauuuuu! Mitä tapahtui?

JOKIN PURI MINUA! Aagh, jokin suuri ja kammottava merihirviö!