Kertotaulujen tietäminen automaattisesti

Hei, paljonko on 7x9? - 63. - 35 … 42 … 63. … 56 … mutta miten sinä jo...? Viiskyt... ei! Kyllä, 7x9 on 63. Kim oli nopein koska hän ei laskenut.

Hän ei käyttänyt laskinta eikä laskenut sormilla. Kim tiesi. Kun muut vielä laskivat, Kim jonglöörasi ja vihelteli! Aivoissamme on osia joihin muistot kerääntyvät. Siitä mitä näet, kuulet, ja koet nyt, tulee uusia muistoja työmuistiin.

Se pitää lukua siitä missä pidät kirjaasi, kynääsi ja vihkoasi. Työmuistissa on myös muistijälki siitä millä sivulla olet kirjassa jota luit pari minuuttia sitten. Työmuisti on yhteydessä keskittymiskykyyn, ja kykyyn seurata ohjeita ja ratkaista ongelmia. Iso osa työmuistissa olevista asioista unohtuu, koska ne ovat tärkeitä vain vähän aikaa. Sen jälkeen et enää koskaan mieti niitä asioita.

Muistatko eilisen bussikuskin? Muistatko mitä söit lounaaksi lauantaina? Ehkä et. Mutta jotkut muistot siirtyvät aivojen toiseen osaan jossa ne säilyvät pitkään, eli pitkäaikaismuistiin. Ehkä muistat ensimmäisen koulupäiväsi.

Useimmat muistavat ensimmäisen suudelmansa. Pitkäaikaismuistissa on tietoa joka on aivoille aivan itsestäänselvää. Se tulee automaattisesti. Jatka lausetta: "Musta ja..." Halusit sanoa "valkoinen", eikö niin? Entä tämä: "Yö ja ...".

Mitä sanaa ajattelet nyt? "Päivä", eikö? Se on yhteys, mielleyhtymä jonka aivot tekevät, halusitpa tai et. Se tulee automaattisesti, ilman ponnistelua, eikä sitä voi hallita. Työmuisti ei ole siinä mukana ollenkaan. Mielleyhtymä tapahtuu aivoissa koska "musta ja valkoinen" ja "yö ja päivä" ovat usein kuultuja ilmaisuja.

Maailma ei ole mustavalkoinen! Olet varmaan itsekin käyttänyt tuota sanontaa, ja olet kuullut muiden sanovan niin. Et kerran, etkä kymmenesti, ehkä satoja tai tuhansia kertoja. Ja joka kerta kun kuulet sanat "yö ja päivä" tai itse sanot ne sanat, aivoissasi oleva yhteys vahvistuu. Olen tehnyt töitä yötä päivää.

Tieto rakentuu pitkäaikaismuistiin, ja tulee automaattisesti kun sitä tarvitaan. 9+9, se on 18... Kun Leon laskee käyttäen työmuistia, hänen on pidettävä tehtävä koko ajan mielessä, ja suoritettava sarja laskutoimituksia jotka kaikki vaativat huomiota työmuistilta. Hän ei voi miettiä mitään muuta samaan aikaan. Ja kun työmuisti on täynnä hänen on käytettävä sormia apuna.

Mutta Kim saa vastaukset nopeasti ja miettimättä pitkäaikaismuististaan. Siten Kim pystyy käyttämään työmuistiaan samaan aikaan muihin asioihin. Eli heidän, jotka osaavat kertotaulut ulkoa, ei tarvitse erikseen laskea vastauksia. Aivot voivat levätä tai ratkaista monimutkaisempia ongelmia. Sitä ei toki ole helppo oppia.

Kim on harjoitellut, harjoitellut, ja harjoitellut. 5x6 on 30, 6x6 on 36... Voi olla rankkaa opetella ulkoa kaikkea, mutta joka kerta kun Kim käy kertotaulua läpi, hän oppii sen taas vähän paremmin. Joka kerta tiedosta tulee hieman automaattisempi pitkäaikaismuistissa. Pian tieto tarttuu sinne pysyvästi.

Kim ei koskaan unohda sitä, eikä tiedon saamiseksi tarvitse nähdä vaivaa. Hän vaan tietää. Okei, kaverit. 9x5. 45!