Avaruusluotain

Avaruus on vaarallinen paikka tutkittavaksi. Siellä on voimakasta kosmista säteilyä, asteroideja ja pirstaleita, jotka voivat tuhota avaruusaluksen. Siellä ei ole vettä, eikä hengitettävää ilmaa. Avaruus on niin suuri, että jopa Maata lähimpien planeettojen luokse pääseminen voi viedä kuukausia tai vuosia! Kaikki tämä tekee matkustamisesta toisille planeetoille toistaiseksi aika mahdotonta ihmisille.

Silti, voimme saavuttaa toisia planeettoja, kuita tai asteroideja ja kerätä tietoa niistä. Miten? Tieteilijät ja insinöörit rakentavat robottivälineitä, jotka voivat matkata avaruuteen ja toimivat omillaan ilman ihmisiä kyydissä. Varustettuna joukolla työkaluja ja tieteellisiä välineitä, ja nämä laitteet keräävät tietoa ja ottavat kuvia. Tiedot lähetetään takaisin Maahan, yleensä radion kautta, jotta tieteilijät voivat analysoida niitä ja käyttää niitä tutkimuksissaan.

Tällaiset välineet tunnetaan avaruusluotaimina. Eri avaruusluotainten tarkoitukset vaihtelevat ja jokainen luotain on suunniteltu tiettyä tehtävää varten. Voimme jakaa avaruusluotaimet ryhmiin riippuen siitä, kuinka ja missä ne keräävät tietoa. Jotkut avaruusluotaimet matkaavat planeettojen välisen avaruuden halki ja lentävät planeettojen ohi yleensä vieraillen useammassa kuin yhdessä. Näitä kutsutaan planeettojen välisiksi luotamiksi.

Ehkä olet kuullut Voyager 1:stä ja Voyager 2:stä, kahdesta planeettojen välisestä luotaimesta, jotka lähetettiin avaruuteen 1977. Niiden päätehtävä oli lentää Jupiterin ja Saturnuksen ohi tutkia Saturnuksen renkaita ja näiden kahden planeetan suurempia kuita. Kuitenkin, kun tehtävä edistyi, Voyager-avaruusluotaimet onnistuivat lentämään läheltä ohi kahdesta aurinkokunnan kauimmaisesta planeetasta, Uranuksesta ja Neptunuksesta. Kiitos Voyager-avaruusluotaimien, pystyimme löytämään uusia kuita ja niiden planeettojen renkaita, ja jopa tutkimaan aktiivisia tulivuoria yhdellä Jupiterin kuulla. Nämä luotaimet myös keräävät tietoa magneettikentistä ja aurinkotuulista.

Tänään, melkein 40 vuotta laukaisusta, tehtävä jatkuu. Vuonna 2012 Voyager 1 saavutti tähtienvälisen avaruuden aurinkokuntamme ulkopuolella, ja Voyager 2 seurasi sitä 2018. Molemmat luotaimet lähettävät edelleen tietoa Maahan. Toisenlainen avaruusluotain lähetetään yleensä astronomisen kappaleen kiertoradalle, kuten planeetan tai kuun. Kuukausien ja vuosien kierron ajan tällaiset luotaimet voivat kerätä tietoa magneetti- tai painovoimakentistä planeetoilla, ottaa kuvia sen koko pinnasta, ja seurata kaikkia muutoksia, jotka tapahtuvat, kun luotain pysyy kiertoradalla.

Tällaisia luotaimia kutsutaan satelliiteiksi. Varhainen esimerkki satelliitista oli Mariner 9, joka laukaistiin 1971. Se oli ensimmäinen avaruusalus, joka kiersi toista planeettaa. Tehtävän lopussa Mariner 9 oli mitannut Marsin ilmakehän koostumuksen ja rakenteen ja lähettänyt tuhansia kuvia Marsin pinnasta takaisin Maahan. On myös avaruusluotaimia, jotka itse asiassa laskeutuvat astronomisen kappaleen pinnalle.

Näitä kutsutaan laskeutumisluotaimiksi eli laskeutujiksi. Laskeutujat voivat tutkia vain astronomisia kohteita, joilla on kovat pinnat - kuten kiviset planeetat. Tieteilijät ovat käyttäneet laskeutujia tutkiakseen Venusta, Marsia, Merkuriusta, joitakin kuita ja useita asteroideja ja komeettoja. Laskeutujat kuljettavat usein robottiavaruusluotaimia, jotka voivat liikkua ja ajaa planeetan pinnalla - mönkijöitä. Tunnettu esimerkki mönkijästä on Curiosity, joka on tutkinut Marsin pintaa vuodesta 2012.

Se tutkii Marsin ilmastoa, geologiaa ja säteilytasoja, ja etsii myös merkkejä vedestä ja mahdollisesta elämästä. Vaikka emme vielä voi oikein tutkia muita planeettoja itse, kiitos avaruusluotainten, voimme tutkia avaruutta ja oppia universumistamme suoraan Maasta käsin!