Kristinuskon leviäminen: Vuodesta 1000 nykypäivään

Satojen vuosien ajan kristillisyys on kasvanut. Mutta vuoden 600 paikkeilla ilmestyy uusi uskonto: Islam. Islamiin uskovat, eli muslimit, leviävät nyt monille alueille, joissa kristityt olivat aiemmin vallalla. Kristinusko selvittelee näinä aikoina myös sisäisiä asioitaan. Rooman valtakunta on jakaantunut kahteen: Läntiseen Rooman valtakuntaan ja Bysantin valtakuntaan.

Molemmilla on oma pääkaupunki: Rooma lännessä ja Konstantinopoli idässä. Lisää poliittisia ja kulttuurillisia eroja syntyy näiden kahden välille. Ja koska lännessä puhutaan latinaa ja idässä kreikkaa, ihmiset eivät lue toistensa uskonnollisia tekstejä. Lopulta nämä kaksi haaraa kehittävät eriävät mielipiteet siitä, mitä kristinusko todella tarkoittaa. Vuonna 1054 tapahtuu välirikko: Suuri skisma.

Nyt kristinuskon haaroja on kaksi: katolisuus lännessä ja ortodoksisuus idässä. 40 vuotta skisman jälkeen Bysantin keisari pyytää katoliselta kirkolta apua muslimeja vastaan. Rooman paavi, Urban toinen, näkee tämän mahdollisuutena - osittain yhdistää kaksi kirkkoa omaan hallintaansa ja osittain laajentaa katolisen kirkon piiriä. Paavi kertoo seuraajilleen Jumalan siunaavan sodan, joka valtaa Nikean ja Jerusalemin kaltaiset kaupungit pois muslimihallinnasta. Hän sanoo, että kaikkien kristittyjen tulisi matkustaa Jerusalemiin vapauttamaan pyhää kaupunkia.

Koska kristityt uskovat, että tämä on pyhä sota, ristiretki, vapaaehtoiset uskovat pääsevänsä taivaaseen. Monet ristiretkeläiset varastavat, ottavat sotasaalista ja murhaavat juutalaisia, muslimeja ja muita kristittyjä matkalla Jerusalemiin. Monet heistä myös kuolevat nälkiintymiseen ja tauteihin. Ristiretkiä on useita, ja Jerusalem on vuorotellen kristittyjen hallinnon alla, sitten muslimien, sitten taas kristittyjen... ...ja taas muslimien. Myöhemmin Euroopassa 1300-luvulla ihmiset ovat oppineet rakentamaan laivoja, jotka voivat kulkea kauemmas, ja heillä on nyt kompasseja.

Merenkulkijat Portugalista, Espanjasta ja Ranskasta purjehtivat Pohjois-Afrikkaan ja Kiinaan löytääkseen uusia kauppareittejä... ja levittääkseen katolilaisuutta - joskus rauhanomaisesti, toisinaan... ei niin rauhanomaisesti. 1400-luvun lopulla eurooppalaiset löytävät mantereen, josta eivät aiemmin tienneet: he kutsuvat sitä Amerikaksi. Espanjalaiset ja portugalilaiset löytöretkeilijät valloittavat suuria alueita Etelä-Amerikasta ja pakottavat ihmisiä kristinuskoon.

Nyt kristinusko on maailman suurin uskonto, ja katolinen kirkko jatkaa kasvuaan. Mutta Saksassa tämä mies, Martti Luther, uskoo, että Paavi ja piispa ovat vääristäneet kristinuskon. Hänen protestinsa johtaa uuteen kristinuskon haaraan: protestantismiin. Monet maat tulevat näinä aikoina protestanttisiksi, joskus koska he ovat samaa mieltä Martti Lutherin kanssa, ja joskus koska kuninkaat haluavat... ottaa avioeron...

tai välttyä maksamasta veroa paaville. Tämän ei pitäisi olla ongelma, eihän? No, se on. Nyt katoliset ja protestantit aloittavat sodan. Pitkäksi aikaa.

Todella... todella... pitkäksi aikaa. Joko lopetitte? Selvä, mennään eteenpäin.

Euroopan maat alkavat valloittaa yhä useampia alueita - he rakentavat siirtokuntia - ja käännyttävät alkuperäiskansat kristinuskoon. Kun kristinusko leviää ympäri maailmaa, se myös jakaantuu uudestaan ja uudestaan. Vaikka ei ole täysin totuudenmukaista määritellä kristinuskon haaroja yhdeksi uskonnoksi, he kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Jeesus oli Jumalan poika. Toisen maailmansodan jälkeen useimmat hallitsijamaat luopuvat siirtomaistaan. Mutta useat kirkot jatkavat lähetystyöntekijöiden lähettämistä tehdäkseen hyväntekeväisyyttä ja levittääkseen Jeesuksen sanomaa.

Vain kahdessa tuhannessa vuodessa kristinusko on kasvanut muutamasta tuhannesta Lähi-idän ihmisestä noin kolmannekseen maailman väkiluvusta!