Raamatun historia

Mikä tämä kirja on? Se on Raamattu. Kristinuskon pyhä kirja. Mutta... miksi siinä ei sanota kuka sen kirjoitti?

Kuinka Raamattu kirjoitettiin? Ja milloin? Raamatun vanhimmat tarinat ovat syntyneet 700 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Mutta aluksi niitä ei kirjoitettu ylös. Tuohon aikaan useimmat ihmiset eivät osaa lukea tai kirjoittaa.

Sen sijaan ihmiset opettelevat ulkoa tarinoita ja kertovat niitä toisilleen. Kyllä... on vaikea muistaa kaikkia yksityiskohtia... Ehkä on hyvä idea kirjoittaa asiat muistiin. Nyt olemme Jerusalemin kaupungissa.

Juutalaisten uskonnolliset johtajat ovat alkaneet kirjoittaa ylös tarinoita Jumalasta ja maailman luomisesta. Koska tekstit kertovat Jumalasta, he kutsuvat niitä pyhiksi kirjoituksiksi. Juutalaisen perinteen mukaan jotkut tekstit kirjoitti profeetta Mooses. Mutta eikö kuka vain voi kirjoittaa pyhää tekstiä? Ei.

Muuten ihmiset väittäisivät hyvin erilaisia asioita. Miten sitten päätetään mitkä tekstit ovat pyhiä? No, 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua, juutalaisten uskonnolliset johtajat kerääntyvät käydäkseen tekstejä läpi. He päättävät mitä niistä tulisi jatkossa pitää pyhinä. Yhdessä näitä tekstejä, tai kirjoja, kutsutaan nimellä Tanak, eli heprealainen Raamattu.

Raamattu tulee kreikan sanasta "grammata", "kirjoitukset". Satojen vuosien ajan Raamattu oli kokoelma erilaisia tekstejä, ei vain yksi kirja. Tässä on joitakin ensimmäisiä kristittyjä. Mutta kristinusko ei ole vielä erillinen uskonto. Se on yhä osa juutalaisuutta.

Varhaiset kristityt lukivat siis samoja pyhiä tekstejä kuin juutalaiset. He lukivat myös uusia tekstejä Jeesuksen elämästä ja kuolemasta: evankeliumeja. Ajan myötä syntyy eroavaisuuksia siitä, mitä kristityt uskovat ja mitä juutalaiset uskovat. Lopulta kristinuskosta tulee erillinen uskonto. Nyt kristityt papit ajattelevat, että evankeliumeja on liian monta.

Niinpä heidän täytyy päättää mitkä tekstit ovat kristinuskolle pyhiä. He jakavat kristillisen Raamatun kahteen osaan, kahteen testamenttiin. Testamentti tarkoittaa "sopimusta", ja jokainen testamentti kuvailee Jumalan ja ihmisten välistä suhdetta. Ensimmäinen testamentti kertoo ajasta ennen Jeesuksen syntymää. Tämä on Vanha testamentti.

Toinen kertoo Jeesuksen elämästä ja hänen kuolemansa jälkeisestä ajasta. Tämä on Uusi testamentti. Papit tekevät listan, kaanonin, nimeten kirjat, joiden tulisi olla osa Raamttua. Kaanonin ulkopuoliset tekstit piilotetaan, eikä niitä enää tulisi lukea kirkoissa. Niitä kutsutaan apokryfikirjoiksi.

Neljä evankeliumia sisällytettiin Uuteen testamenttiin. Kristillisen perimätiedon mukaan niiden kirjoittajia ovat Jeesuksen apostolit Matteus, Johannes, Markus ja Luukas. On myös tekstejä, jotka kertovat aposto- lien teoista Jeesuksen kuoleman jälkeen. Ja useita kirjeitä apostoli Paavalilta. Entä Vanha testamentti?

Papit sisällyttivät samat tekstit kuin heprealaisessa Raamatussa, mutta lisäsivät muitakin tekstejä ja muuttivat vähän järjestystä. Mutta 1500-luvulla ilmestyy eräs saksalainen munkki. Hänen nimensä on Martti Luther. Hän protestoi kirkon johtajaa, paavia vastaan. Martti Luther väittää paavin elävän luksuselämää seuraamatta Raamattua.

Lutherin protesti johtaa lopulta uuteen kristinuskon haaraan: protestanttisuuteen. Luther myös kääntää Raamatun saksaksi. Hän ajattelee, että ihmisten pitäisi palata Raamatun juurille, joten protestanttisessa Vanhassa testamentissa on täsmälleen samat tekstit kuin heprealaisessa Raamatussa. Nykyään melkein kaikki kristinuskon haarat lukevat samaa Uutta testamenttia. Joskus he ovat eri mieltä siitä, mitä Vanhassa testamentissa pitäisi olla.

Nykyään Raamattua useimmiten hankitaan yhtenä kirjana. Mutta sen kirjoitti monta ihmistä, ei vain yksi henkilö, ja tähän meni satoja vuosia.