Kristinuskon eri haarat

Maria on kristitty. Hän ajattelee, että hän haluaisi ehkä olla pappi isona. Mutta sinä olet tyttö! Tytöt eivät voi olla pappeja! Kristinuskossa on monia eri perinteitä, eri kirkkokuntia, ja niillä on eri näkemyksiä asiasta.

Jeesuksen kuoleman jälkeen apostolit ja ensimmäiset kristityt levittivät Kristinuskon sanomaa. Ja muutaman sadan vuoden jälkeen, suuria osia Euroopasta ja Lähi-Idästä olivat kristittyjä. Mutta lopulta Kristinuskosta tuli liian suuri ollakseen yhden kirkon valvonnassa Se jakaantui kahteen eri kirkkokuntaan: Ortodoksinen kirkko idässä ja katolinen kirkko lännessä. Kreikaksi, ortodoksi tarkoittaa oikeaa tietä ja sana katolinen tulee kreikan sanasta yleismaailmallinen. Tänä päivänä katolilaisuus on suurin kirkkokunta ja maailmassa on yli miljardi katolilaista.

Katolinen kirkko on järjestäytynyt pyramidimaiseen hierarkiaan: Ylimpänä on Paavi, sitten tulevat piispat ja papit. Paavilla on enemmän valtaa kuin kellään muulla katolisessa kirkossa. Katolilaiset uskovat, että Jeesuksen apostoli Pietari oli Rooman ensimmäinen piispa. Ja tällä tavalla jokainen paavi on Pietarin seuraaja. Tämän takia katolisessa kirkossa Paavin ajatellaan olevan suora yhteys apostoleihin...

ja myös Jeesukseen. Koska Jeesuksen apostolit olivat vain miehiä, katolisen kirkon mukaan vain miehet voivat olla paaveja, piispoja tai pappeja. Heillä ei myöskään ole lupaa harrastaa seksiä; heidän tulee olla selibaatissa. He eivät voi edes mennä mainisiin. Onko tämä kirjoitettu Raamattuun?

Tästäkin ollaan eri mieltä, mutta katolilaisuudessa perinteet ovat yhtä tärkeitä, kuin se mitä on kirjoitettu Raamattuun. Katolilaisuudessa on seitsemän erityisen tärkeää, tai pyhää seremoniaa niitä kutsutaan sakramenteiksi. Seitsemän sakramenttia ovat: Siunaaminen vedellä: kaste. Kasteen seremoniallinen vahvistus: konfirmaatio. Kertominen papille pahoista asioista, joita on tehnyt, syntien tunnustaminen.

Tätä kutsutaan katumukseksi. Naimisiin meno: avioliitto. Tulla hoidetuksi tai voidelluksi öljyllä ennen kuolemaa; sairaiden voitelu. Seremonia, jossa tulee papiksi: Pappisvihkimys. Ja seremonia, jossa syödään leipää ja juodaan viiniä, joiden uskotaan olevan Jeesuksen ruumis ja veri: eukaristia tai ehtoollinen.

Ortodoksisella kirkolla on samat sakramentit, mutta niitä kutsutaan mysteerioiksi. Ortodoksinen kirkko on järjestäytynyt hieman eri tavalla kuin katolinen kirkko Paavin sijaan, joka on koko kirkon pää, jokaisella maalla on oma, itsenäinen kirkko. Henkilöä, joka on vastuussa jokaisessa maassa, kutsutaan patriarkaksi. Ortodoksisen kirkon sisällä patriarkat yhdessä jakavat korkeimman arvon. Ortodoksisessa kirkossa selibaatti koskee vain piispoja.

Vain miehet voivat olla patriarkkoja, piispoja tai pappeja. 1500-luvulla syntyi uusi kirkkokunta, joka sai alkunsa protestina Paavia ja katolista kirkkoa vastaan: protestantismi. Ei ole olemassa vain yhtä protestanttista kirkkoa, vaan tuhansia erilaisia. Mutta yksi asia, joka suurimalla osalla on yhteistä on se, että he eivät seuraa hierarkiaa tai katolisen ja ortodoksisen kirkon perinteitä. Useammat protestanttiset kirkot väittävät, että ihmisen tulisi uskoa ainoastaan Raamatun sisältöön.

Heillä ei ole seitsemää sakramenttia, yleensä vain kaksi: kaste ja ehtoollinen. Suurimmassa osassa protestanttisista kirkoista pappien ei tarvitse olla selibaatissa eikä heidän tarvitse olla miehiä. Joten minusta voi tulla pappi!