Juutalaisten pyhäpäivät

Mikä tuo ääni on? Joku puhaltaa eläimen sarveen - shofariin. On aika juhlia juutalaista uutta vuotta. Juutalainen vuosi ei seuraa läntisen maailman tuntemaa kalenteria - gregoriaanista kalenteria. Niinpä juutalaisen vuoden kuukaudet siirtyvät eteen- ja taaksepäin, kun kalentereita vertailee.

Juutalainen vuosi alkaa uuden vuoden juhlalla nimeltään roš hašana. Roš hašanaa juhlitaan juutalaisen tishri-kuukauden aikana, joka ajoittuu gregoriaanisen kalenterin syys- tai lokakuuhun. Juutalaisen perinteen mukaan Jumala loi maailman tänä päivänä vuonna 3761 ennen ajanlaskun alkua. Joten siinä on juhlittavaa. Nautitaan makeaa hunajaista leipää, hedelmiä, leivoksia ja karkkia.

Nämä ruoat symboloivat makeaa ja iloista uutta vuotta. Perinteen mukaan shofar-torviin puhalletaan uuden vuoden juhlissa ihmisten pohdiskelun herättämiseksi. Sanotaan, että roš hašanan aikana Jumala tuomitsee ihmisiä kuluneen vuoden käyttäytymisestään ja päättää, mitä tulevana vuonna tapahtuu. Jos on tehnyt jotain tyhmää vuoden aikana, nyt on kymmenen päivää aikaa katua tätä Jumalan edessä. Koska kymmenen päivää roš hašanan jälkeen on seuraavan juhlan aika.

Sovituksen päivä - Jom kippur. Tämä on juutalaisten uskovaisten tärkein ja vakavin päivä. He eivät saa syödä mitään koko päivänä - he paastoavat - samalla kun he katuvat virheitään - heidän syntejään - ja etsivät sovintoa - sovitusta - Jumalan kanssa. Olet saattanut nähdä tällaisen seitsemänhaaraisen kynttelikön - se on yleinen juutalaisuuden symboli, menora. Ja marras-joulukuussa juutalaiskodeissa voi nähdä 9-haaraisen menoran, hanukian.

Nyt on aika juhlia valojen juhlaa - hanukkaa - ja tämä on erityinen hanukka- kynttelikkö. Keskimmäisellä kynttilällä sytytetään muut kynttilät, yksi kerrallaan kahdeksan päivän ajan. Hanukan aikana lapset saavat myös lahjoja. Hanukkaa vietetään sen muistoksi, kun Jerusalemissa juutalaiset valtasivat takaisin seleukidit-nimisen kansan valtaaman temppelin ja vihkivät sen uudelleen käyttöön vuonna 164 ennen ajanlaskun alkua. Juutalaisten pääsiäinen - Pesah - sijoittuu usein huhtikuuhun - sen yön muistoksi, kun Mooses johdatti israelilaiset pois Egyptistä, jossa he olivat eläneet faaraon orjina.

Raamatun mukaan kuoleman enkeli tappoi joka egyptiläiskodin esikoispojan jotta faarao vapauttaisi orjat. Mutta enkeli vain ohitti juutalaiskodit. "Pesah" tarkoittaa ohitse kulkemista. Pesahin jälkeistä päivää sanotaan happamattoman leivän juhlaksi. Koska hapattamatonta leipää syödään sen muistoksi, että leivällä ei ollut aikaa nousta yönä jolloin israelilaiset saivat vihdoin lähteä Egyptistä. Muita asioita syödään myös Egyptin kärsimyksen muistamiseksi.

Kun Mooses pelasti israelilaiset Egyptistä, kesti noin 50 päivää saavuttaa Siinai, jossa Raamatun mukaan Jumala antoi Moosekselle käskyt sekä Tooran sisällön. Joten 50 päivää pääsiäisen jälkeen on taas aika juhlia. Tämä on juhlaviikko: šavuot. Kun Mooses sai käskyt Jumalalta, Raamatun mukaan israelilaiset aloittivat heidän 40-vuotisen matkansa aavikon halki. Tänä aikana he asuivat yksin- kertaisissa majoissa.

Ja tämän muistona koittaa viimeinen juutalaisen vuoden juhla - telttojen juhla - sukkot. Tämän juhlan aikana rakennetaan telttoja puutarhaan, jos on sellainen. Telttojen seinien on suositellusti oltava tarpeeksi vahvoja kestämään tuulen - symbolina Jumalan antamasta suojasta. Mutta katto pitäisi olla tehty lehdistä tai jostakin muusta, joka päästää läpi sateen ja auringon. Siinä olivat kaikki tärkeimmät juutalaisten pyhäpäivät.

Ja pian on taas uusi vuosi.