Suufilaisuus

Kuka tuo on? Se on Rābia al- Adawiyya tai Basran Rabia. Mitä hän tekee? Haluan päästää Helvetin liekit valloilleen ja polttaa Paratiisin. He estävät reitin Allahin luo.

En halua palvoa rangaistuksen pelosta tai palkkion lupauksesta, vaan yksinkertaisesti rakkaudesta Allahiin. Rabia al-Adawiyya on pyhimys muslimien mystisessä perinteessä. Mystiikka on sitä kun joku yrittää ymmärtää Jumalaa kääntymällä sisäänpäin. Tavoite on yleensä yhdistyä taivaallisen kanssa. Islamilainen mystiikka on nimeltään suufilaisuus.

Sana suufilaisuus tulee luultavasti arabikielen sanasta villa - suf. Ensimmäiset mystikot vetäytyivät yhteiskunnasta elääkseen yksinkertaista ja köyhää elämää ja käyttäen yleensä villavaatteita. Yhteiskunnasta vetäytyminen, yksinkertaisen elämän eläminen saadakseen hengellistä kasvua on nimeltään askeesi, ja niin jotkut muslimit tekivät jo Islamin alkuaikoina. Mutta 8. vuosisadalla, Rabia al-Adawiyya ilmestyy.

Hän uskoo, että tärkein asia on keskittyä Jumalan rakkauteen. Ja kiitos hänen, suufilaisuus saa erityisen piirteensä: rakkauden teeman. Suufilaisuus yleensä mainitsee kaksi konseptia: "Rakastettu" ja "rakastaja". Tämä voi kuulostaa siltä kuin puhuttaisiin kahden ihmisen suhteesta. Mutta he tarkoittavat ihmisen ja Jumalan välistä rakkautta.

13. vuosisadalla tästä teemasta tulee vieläkin ilmeisempi koska nyt tämä Persialainen kirjoittaja ilmaantuu: Jalal al-din Rumi. Rumi kirjoittaa kauniita tekstejä, joita monet lukevat, jopa nykypäivänä. Ne voidaan lukea rakkausrunoina, mutta ne kertovat oikeasti Jumalan ja ihmisen välisestä rakkaudesta. Suufilaisuudessa on eri ryhmiä, osa elää vetäytynyttä elämää, osa elää kuten useimmat muutkin, ja sitten on tämä ryhmä pyöriviä tanssijoita eli dervissit.

Tanssivat dervissit yrittävät pyörittää itsensä ekstaasiin unohtaakseen ihmispersoonansa - egonsa. Sen lisäksi, että he pyörivät hyvin ' nopeasti he myös laittavat yhden käden ylös ja yhden alas kuvatakseen sitä, että ihmisyys on sidottuna taivaaseen ja maahan. Suufilaiset on jaettu ryhmiin, jotka toimivat uskonnollisten opettajien alla: sheikhien. Sheikhien ajatellaan saaneen missionsa Jumalalta ja heitä pidetään joskus pyhimyksinä. Suufilaisuus on olemassa molemmissa islamin haaroissa: shiia ja sunni.

Mohammad on yhtä tärkeä suufilaisille kuin muillekkin muslimeille, ja he seuraavat samoja sääntöjä. Joten usein muut muslimit hyväksyvät suufilaiset. Mutta joskus heitä ymmärretään väärin, esimerkiksi fundamentalistimuslimit uskovat että suufilaisten usko sotii islamia vastaan. Tämä suufilainen pyhimys Mansur al-Hallaj eli vuosina 858-922. Meditoidessaan hän tajusi että: - Anā al-ḥaqq Joka tarkoittaa "olen totuus", joka on sama kuin "olen Jumala".

Tämän takia hänen teloitettiin. Mutta kuinka hän tuli lopputulokseen, että hän oli totuus? Tai jopa Jumala? No, aivan kuten mystiikka muissakin uskonnoissa, suufilaisuus käsittelee taivaallista tuntemusta ihmisen sisällä. Yhtenäisyyden saavuttaminen Jumalan kanssa.

Rakastajan ja rakastetun suhteessa se tarkoittaa rakkauteen yhtymistä niin paljon, että koko itse pyyhkiytyy pois. Jäljelle jää vain Jumala Suufilaiset uskovat että Mohammad sanoi "kuole ennen kuin kuolet". He tulkitsevat tämän niin, että ihmisen egon tulee kuolla, jotta hän voi olla yhtä Jumalan kanssa. Yksi tapa päästä tähän on tajuta että rakastettu ja rakastaja ovat sama asia. Ymmärrettävästi, tätä voi olla vaikea tajuta.

Ja siksi suufilaiset käyttävät niin paljon aikaa meditoimiseen, runouteen ja ekstaasitanssiin.