Ihmiskäsitys buddhalaisuudessa

Buddhalaisuudessa maailma alkaa... mistä? Ei itse asiassa ole alkua. Muissa uskonnoissa uskotaan jumalaan, joka loi maailman. Buddhalaiset eivät usko niin.

Kukaan ei ole voinut luoda maailmaa alussa. Koska ei ole alkua, ei ole myöskään loppua. Aika ei liiku suorassa linjassa. Kaikki on ympyrää, joka menee ympäri ja ympäri. Ihan kuin ihmiset.

Ihmiset syntyvät, elävät, kuolevat ja syntyvät uudelleen. Uudelleensyntymä - reinkarnaatio - ei ole buddhalainen keksintö. Hindulaisuuden mukaan sielu - atman - uudelleensyntyy. Mutta Buddha ei usko atmaniin. Sen sijaan hän puhuu epäsielusta, epäitsestä - nimeltään anatta.

Anattalla Buddha tarkoittaa, ettei ole mitään pysyvää. Ei ole itseä. Muistatko kun olit kuuden vanha? Ajattelit ja tunsit eri tavalla kuin nyt. Ja miltei kaikki kehosi atomit ja solut ovat sittemmin jo korvautuneet uusilla.

Jos tapa ajatella on muuttunut ja keho on muuttunut, mitä on jäljellä? Voitko edes sanoa olevasi sama ihminen kuin olit kuusivuotiaana? Jos on niinkuin Buddha sanoo, että ei ole itseä eikä sielua, mikä silloin uudelleensyntyy? Otetaanpa kynttilä ja sytytetään sillä toinen kynttilä. Onko tämä liekki sama kuin ensimmäinen?

Vai onko se täysin uusi liekki? Vaikka nämä liekit olisivat kaksi erilaista, ensimmäinen liekki johtaa toiseen. Samalla tavalla Buddha tarkoittaa, että yksi elämä johtaa toiseen ilman minkään "minän" liittymistä siihen. Se, kuinka olet elänyt tämän elämän, vaikuttaa seuraavaan. Tekojesi seuraukset - karma - jatkavat eteenpäin.

Niin kuin liekki yhdestä kynttilästä toiseen. Buddhan mukaan elämä on kärsimystä. Mutta ihmiset ovat silti onnekkaita. On paljon parempi syntyä uudelleen ihmiseksi kuin eläimeksi. Koska ihmisenä on mahdollista päästä eroon kierteestä - samsarasta - saavuttamalla nirvanan, missä kaikki halut on sammutettu.

Hindut myös haluavat olla vapaita samsarasta, mutta eri tavalla. He haluavat atmanin tulevan yhdeksi maailmansielun - brahmanin - kanssa. Buddha ei usko mihinkään maailmansieluun. Hän myöntää, että on olemassa jumalia, mutta yksikään jumala ei ole luonut maailmaa, eikä mikään jumala voi auttaa ihmisiä pääsemään samsaran kierteestä. Ihmisten täytyy saavuttaa tämä omin voimin.

Se on vaikeaa, mutta kaikilla on tasaveroiset mahdollisuudet onnistua, riippumatta siitä onko köyhä vai rikas. Tämä eroaa paljon hindujen ihmisnäkemyksestä Buddhan aikaan. Tähän aikaan ihmiset Intiassa ovat jakautuneet yhteiskunnan eri luokkiin - kasteihin - joihin ihminen syntyy. Papit kuulivat korkeimpaan kastiin. Heillä on myös vaaleampi iho - jonka uskotaan olevan hyvä.

Alimpana yhteiskunnassa ovat kastittomat - koskemattomat. Se, mihin kastiin syntyy, riippuu karmasta. Jos olet kastiton, voit syyttää vain itseäsi - olet käyttäytynyt huonosti edellisessä elämässä. Buddha kritisoi kastisysteemiä. Hänen mukaansa syntymä ei tee ihmisestä hyvää, vaan ihmisen itsensä teot.

Naiset eivät kuulu kasteihin - heillä on erittäin alhainen asema yhteiskunnassa. Buddha epäröi. Pitäisikö naiset päästää sanghaan? Lopulta hän päästää. Naiset voivat tulla nunniksi.

Nyt kuka tahansa - riippumatta kastista, ihonväristä tai sukupuolesta - voi aloittaa matkansa kohti nirvanaa. Buddhalaisuudessa maailma alkaa... ...mutta me olemme jo nähneet tämän? Aivan, buddhalainen maailma ei ala eikä lopu. Mutta tämä video on nyt päässyt loppuunsa.