Hindulaisuuden uskontokunnat: smartismi

Hindulaisuudessa on neljä suurta eri suuntausta. Erot niiden välillä ovat niin suuret, että ne ovat kuin eri uskontoja. Yksi ryhmä palvoo Shivaa tärkeimpänä jumalana, ja näkevät hänet korkeimpana totuutena ja todellisuutena - maailman sieluna. He ovat shaiviitteja. Aivan kuten shaiviitit seuraavat Shivaa, toinen ryhmä seuraa Vishnua, ja näkevät hänet symbolina brahmanille - he ovat vaishnavia.

Molemmat shaivismi ja vaishnavismi ovat enemmän tai vähemmän monoteistisiä suuntauksia. Tämä ryhmä palvoo useita jumalattaria, jotka kuvaavat universumin feminiinistä energiaa shaktia. Shaktismin seuraajille shakti on maailman sielu. Shaktilla on useita rooleja, eri jumalattarina, mutta uskossa tämä yksi voima on tärkeä. Joten shaktismi on enemmän tai vähemmän monoteistinen.

Mutta entä tämä ryhmä? He palvovat viittä eri jumalaa. Tekeekö se näistä polyteistisiä ja saa ne eroamaan muista? Ei. He kutsuvat itseään eri tavalla.

Mutta aloitetaan alusta, kahdeksannen vuosisadan aikakaudella elää hengellinen johtaja filosofi: Adi Shankara. Adi Shankara opiskelee hengellisen opettajan kanssa - gurun kanssa. Yhdessä he ovat lukeneet monia tekstejä, jotka ovat vanhempia kuin hindulaisuus. Tekstit jotka Adia kiinnostavat eniten, ovat nimeltään upanisadit tai vedantat. Upanisadit puhuvat siitä kuinka maailman sielu - brahman - ja henkilökohtainen sielu - atman ovat sama asia.

Ne myös sanovat, että koko maailma on illuusio. Ja että tajuamalla, että ero atmanin ja brahmanin välillä, on myös illuusio, on mahdollista päästä vapauteen eli mokshaan - paeta uudelleensyntymää. Uudelleensyntymisen kierteestä pääseminen on tavoite kaikille suurille hindulaisuuden suuntauksille. Brahman ja atman ovat sama... Eikö suurin osa hinduista usko siihen?

Kyllä, mutta he seuraavat eri reittejä mokshaan. Jotkut uskovat, että Shiva johdattaa heidät sinne, toiset, että Vishnu tai Shakti. Joten mikä on erityistä Adi Shankaran filosofiassa? No, kaikki on yhtä, ja ei ole eroa jumalan luoman (atmanin) ja jumalan (brahmanin) välillä kukaan ei ole olemassa, joka palvoo mitään niiden ulkopuolella. Mikään ei ole jaettu kahteen.

Kaikki on yhtä. Se, jota palvotaan ja on palvottavana, ovat samaa. Shankaran filosofian nimi on Advaita vedanta. Advaita tarkoittaa jotain "ei kahta". Idea että kaikki on yhtä ja yksikään ei ole jaettu yhteen, joka uskoo, ja asiaan johon uskotaan, on nimeltään monismi.

Joku muu, joka eroaa Advaita vedantan opetuksissa on mahdollisuus saavuttaa moksha jopa nykyisen elämän aikana. Miksi Advaita vedantan seuraajat sitten palvovat viittä jumalaa? No, jos seuraat vain yhtä jumalaa ja näet sen brahmanin kuvana on helppo unohtaa totuus, että jumala - brahman - ei eroa atmanista. Siksi on parempi, että on useita, jotka näyttävät eri puolet, eli aspektit, jumalasta. Suuntaus, joka seuraa Adi Shankaran ideoita on nimeltä: smartismi.

Smartismin viisi jumalaa kuvaavat näkymättömän brahmanin eri puolia. Yleensä nämä jumalat ovat: Shiva, Vishnu, Devi, Ganesha ja Suriya. Vaikka monille smartismilaisille Shiva on tärkeämpi kuin muut jumalat. Ja Adi Shankaraa katsotaan ylös kuin Shivan ruumiillistumana, avatarina. Mutta siitä huolimatta palvooko smartismi viittä jumalaa tai vain Shivaa suurin osa ei näe itseään polyteisteinä tai monoteisteinä, vaan monisteina.