Hindulaisuuden pyhät tekstit

Hindulaisuudessa on tekstejä, joita pidetään pyhinä. Ne ovat hyvin vanhoja, ja tulevat ajalta kauan ennen kuin hindulaisuutta edes oli olemassa. Niin aikaisin kuin 1500 eaa se mikä myöhemmin tuli näiksi teksteiksi, kulki puhutussa muodossa. Useiden vuosisatojen ajan siihen lisättiin aina vain enemmän. Ja noin 500 eaa ne saatiin kirjoitettuun muotoon.

Tässä on kirjoitettu: kuinka papit - brahmiinit - saavat tehdä uskonnollisia rituaaleja; kuinka seremonioita kuten häitä pidetään rukousten kera ja filosofisia keskusteluja spiritualismista ja meditaatiosta. Nämä tekstikokoelmat ovat veda - tieto. Ja aika 1500- ja 500- lukujen välillä kun ne kirjoitettiin, on veda-aikakausi. Veda sisältää neljä kokoelmaa: Rig-veda, Sama-veda, Yajur-veda ja Atharva-veda. Rig-veda on näistä vanhin.

Jokaisessa veda-kokoelmassa on neljää erilaista tekstiä: Lauluja jumalille: hymnejä ja mantroja. Tekstejä rituaaleista, seremonioista ja uhreista jumalille. Kommentteja: kuvauksia kuinka rituaalit suoritetaan. Ja filosofisia tekstejä, joissa puhutaan konsepteista kuten: yksilön sielu - atman, maailman sielu tai korkein todellisuus - brahman, uudelleensyntyminen - samsara, idea, että mitä teet yhdessä elämässä vaikuttaa toiseen - karma ja vapautus samsarasta - moksha. Nämä filosofiset tekstit ovat upanisadeja.

Upanisadit ovat hyvin tärkeitä hindulaisuuden kehittymisessä, mutta myös vaikuttavat kahteen toiseen uskontoon: buddhalaisuuteen ja jainismiin. Vedan lisäksi on myös muita pyhiä tekstejä. Yksi on tarina, jota joskus kutsutaan "pisimmäksi ikinä kirjoitetuksi runoksi" Mahabharata. Suuret osat Mahabharataa kerrottiin luultavasti niinkin aikaisin kuin 700 - 800 eaa, mutta ne kirjoitettiin 400 eaa. Mahabharataa kutsutaan joskus viidenneksi vedaksi.

Mahabharatassa on monia tarinoita. Tärkein on "Jumalan laulu" Bhagavad- gita. Bhagavad-gitassa prinssi Arjuna valmistautuu suureen taisteluun, mutta hän on huolissaan. Hän tietää, että hänen tehtävänsä sotilaana on taistella, mutta samaan aikaan hän kokee, että on väärin tappaa kaikkia mahtavia miehiä ja hengellisiä johtajia, jotka on vastustajien joukossa. Hän ei tiedä mitä tehdä.

Hänen onnekseen, Vishnu-jumala on syntynyt ihmisen muotoon Krishnaksi. Krishna onnistuu auttamaan Arjunaa. Hän kertoo hänelle kahdesta mahdollisesta polusta. Ensimmäinen on toiminnan polku. Sillä suoritat epäitsekkäästi velvollisuutesi - dharman - etkä kuuntele henkilökohtaista mielipidettäsi oikeasta ja väärästä.

Ymmärrät, että toimesi ovat osa isompaa kokonaisuutta. Uskonnollisten tekstien lukeminen ja jumalien meditointi helpottaa toiminnan polun seuraamista. Toinen on tiedon polku. Tällä polulla mietit upanisadien viestiä, kunnes tajuat, että atman on sama kuin brahman. Krishna myös kertoo rakkaudellisen omistautumisen polusta - bhaktista.

Tämä viesti on inspiroinut ryhmiä kuten Hare krishna- liike. Toinen pitkä runollinen tarina tuli noin kolmannen vuosisadan aikana eaa. Raman tarina - Ramayana. Ramayanassa, Vishnu on taas ihmisen muodossa, tällä kertaa prinssi Ramana. Vishnun vaimo, jumalatar Lakshmi on syntynyt Sitana, Raman rakkaana.

Mutta Sitan kaappaa demonikuningas ja Raman tulee pelastaa hänet. Auttaakseen häntä, hänellä on, muiden lisäksi veljensä Prinssi Lakshmana ja apinajumala Hanuman. He onnistuvat. Veda-kokoelmat, Mahabharata ja Ramayana on kirjoitettu sanskriitin kielellä. Sanskriitti kuuluu samaan kieliperheeseen kuin melkein kaikki Euroopan kielet - indoeurooppalaisiin kieliin.

Näitä tekstejä pidetään pyhinä koska niiden uskotaan tulleen jumalalta. Siksi osa niistä voidaan ottaa uskonnollisina lakeina. Esimerkiksi joitakin tekstejä on tulkittu niin, että ihmisillä on eri velvollisuudet riippuen sosiaalisesta ryhmästä, kasteista, joihin he kuuluvat. Ja tämä on vaikuttanut Intian yhteisön kehittymiseen.