Uskonto ja muut elämänkatsomukset

Mitä uskonto itse asiassa on? Itse sana tarkoittaa suunnilleen kunnioituksen osoittamista jollekin. Kun jokin on niin eritystä, että se erottautuu tavallisesta elämästä ja näin muuttuu kunnioituksen arvoiseksi, siitä sanotaan, että se on pyhää. Mutta ehkä joku on sitä mieltä, että jalkapallojoukkue on niin upea tai joku kuuluisa ihminen on niin ihmeellinen, että ne ansaitsevat meidän erityisen kunnioituksen. Onko se uskonto?

Tai ehkäpä jokin poliittinen näkemys tuntuu niin hyvältä ja oikealta, että se tuntuu pyhältä. Onko se uskontoa? Jotta jotakin voidaan pitää uskontona joitakin muitakin asioita on tarvitaan. Henkilökohtainen usko siihen, mikä on pyhää. Siihen minkä kokee olevan totta sisällään liittyen yhteen tai useampaan eri jumalaan, henkeen tai muuhun samankaltaiseen.

Ryhmä, jonka kanssa tavataan, yhteisö, jolla on samanlainen usko. Yhteisössä tehdään asioita muiden kanssa ja muita varten, ja voidaan iloita siitä, että on muiden kanssa, joilla on sama näkemys pyhästä. Yhdessä tämän yhteisön kanssa myös juhlitaan, palvotaan ja rukoillaan jotakuta. Tämä seuraa tiettyä maagisten ja pyhien tekojen järjestystä, josta on päätetty - riittejä tai rituaaleja. Yksi esimerkki tällaisesta yhteisöstä on kristillinen kirkko.

Yleensä myös jaetaan ajatus siitä, että jotkut tavat käyttäytyä ovat oikeampia kuin toiset - tätä kutsutaan etiikaksi tai moraaliksi. Kaikilla uskonnoilla on yksi tai monia tärkeitä tarinoita, siitä miten kyseinen uskonto on syntynyt, ja miten maailma ja ihmiset luotiin. Suurilla maailman uskonnoilla on myös kirjoja, joissa niiden usko selitetään. Esimerkiksi Raamattu, Koraani tai Vedat. Tällaisia kirjoja ei ole vanhoissa alkuperäiskansojen uskonnoissa.

Sen sijaan, tarinoita on kerrottu suullisesti monen sukupolven yli. Yhteiskuntamme nykyään ovat hyvin erilaisia verrattuna yhteiskuntiin, jotka olivat olemassa, kun uskonnot perustettiin. Meidän ajassamme moni on kääntänyt selkänsä järjestelmällisille uskonnoille, ja heillä saattaa olla henkilökohtaisempi usko. Monet sanovat, että he eivät usko Jumalaan, vain "johonkin" - vaikka he eivät ole varmoja siitä, mikä se on. Ehkäpä jokin voima tai tarkoitus tai kohtalo.

Tai he eivät usko mihinkään. Yhteiskuntaa, jossa uskonnolla ei ole kauheasti merkitystä, sanotaan sekulaariksi yhteiskunnaksi. On myös sekulaareja elämänkatsomuksia, joista jotkut pitävät vahvasti kiinni: humanismi ja feminismi, esimerkiksi. Humanismi keskittyy näkemykseen, jossa jokainen ihminen on arvokas ja vastuussa sekä omasta, että muiden elämästä. Tätä vastuuta ei anneta millekään jumalalle.

Modernit humanistit sanovat, että jumalaa ei ole olemassa; he ovat ateisteja. Feminismi on rakennettu sen idean ympärille, että naisilla tulisi olla sama arvo ja oikeudet kuin miehillä. Monet feministit näkevät tämän kamppailuna sukupuolten välillä ja naisten sortoa vastaan. Ei vain yhteiskunta, mutta myös uskonnot muuttuvat ja kehittyvät. Nykyään uskonnollisten ja sekulaarien elämänkatsomusten ei tarvitse olla ristiriidassa.

Voit olla kristitty tai muslimi, ja samalla feministi. Ja jos mietit asioita, jotka määrittelevät uskonnon, voit huomata, että moni näistä sopii sekulaareihin elämänkatsomuksiin. Humanistit ja feministit voivat löytää yhteisön tapaamalla samanhenkisiä ihmisiä. Tapaamiset saattavat seurata tiettyä tekojen järjestystä. Molemmilla ryhmillä on näkemyksensä oikeista - eettisistä - tavoista toimia.

Mitä mieltä olet? Mikä erottaa uskonnon sekulaarista maailmankatsomuksesta? Uskotko johonkin jumalaan tai tuntuuko jokin muu pyhältä sinulle?