Rituaalit ja rukous

Kaikilla Aabrahamilaisilla uskonnoilla on jokin yhteinen kokoontuminen, jossa uskovat yhdessä kääntyvät uskomansa jumalan puoleen. Kristinuskossa ja juutalaisuudessa tätä kutsutaan palvelukseksi. Useimmiten kristityt juhlivat tätä sunnuntaisin, juutalaiset lauantaisin - sapattina - kun taas muslimeilla on heidän perjantairukouksensa. Monet muutkin uskonnot pitävät kokoontumisia harjoittaakseen uskoaan yhdessä tällä tavoin. Yhteen kokoontuneina ihmiset suorittavat erilaisia pyhiä tekoja, riittejä.

Esimerkiksi ehtoollinen kristillisissä kirkoissa. Joidenkin riittien tarkoitus on osoittaa kuinka henkilö siirtyy yhdestä elämänvaiheesta toiseen, kuten kun lapsesta tulee aikuinen. Näitä ovat riitit nimenannolle tai kasteelle, pappien tai munkkien vihkimiselle, konfirmaatiolle tai bar tai bat mitzvalle, häille, hautajaisille. Tällaisia riittejä kutsutaan siirtymäriiteiksi. Siirtymäriittejä suoritetaan kaikissa maailman uskonnoissa ja useissa muissa.

Mutta uskonnon harjoittaminen ei tapahdu vain yhteydessä toisiin. Uskova kääntyy jumalan tai jumalien puoleen myös yksityisesti. Rukoilu on yksi tapa puhua jumalalliselle. Rukous voi olla henkilökohtainen ja sitä voi käyttää kun tarvitsee lohdutusta tai apua päästäkseen pois pahasta tilanteesta, tai saadakseen toiveelleen täyttymyksen. Näissä hetkissä uskovat usein käyttävät omia sanojaan.

Mutta rukoukset voivat myös olla määrättyjä ja niitä voidaan pitää pyhinä. Kuten kristillinen rukous "Isä Meidän", jonka uuden testamentin mukaan Jeesus opetti. Tärkein rukous muslimeille on koraanin ensimmäinen suura: Al Fatiha. Ja juutalaisilla on heidän aamurukouksensa, Amidah. Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa käytetään mantroja - joko luettuna tai laulettuna meditaation aikana - esimerkiksi Gayatri-mantra, tai Om mani padme hum.

Mantrat ovat myös rukouksia. Rukousten lisäksi on toinenkin tapa lähestyä jumalallista: lahjojen tai uhrausten avulla. Uskonnolliset hindut jättävät jumalilleen uhrilahjoja - usein kukkia, suitsukkeita ja vähän ruokaa - alttarille, joissa on jumalien kuvia. Näin tehdään sekä temppelissä että kotona. Kauan sitten hindupapit uhrasivat myös eläimiä, mutta monet ihmiset olivat sitä vastaan.

Joten nyt eläinuhreja tehdään vain harvoissa paikoissa hindumaailmassa. Buddhalaisilla ei ole vaatimusta antaa uhreja. Monet silti tekevät niin. Mutta eivät lahjana jumalille; Buddhalaiset eivät palvo jumalia sillä tavalla. Sen sijaan buddhalaiset jättävät uhrinsa harjoitellakseen poisantamista, ja etteivät olisi kiintyneitä materiaan tai rahaan.

Se mitä uhraat buddhalaisena ei ole tärkeää. Useimmiten he antavat uhrinsa luostariin tai munkille. Islamissa on tapana uhrata vuohi tai lammas Eid al-Adha -juhlan aikana. Juhlaa vietetään sen muistoksi kun, koraanin mukaan, Abraham oli valmis uhraamaan poikansa, mutta enkeli antoi hänelle eläimen uhrattavaksi sen sijaan. Tätä uhria kutsutaan Qurbaniksi.

Juutalaisuudessa on uhria tarkoittava sana, joka kuulostaa melkein samalta: Korban. Tämä on sana uhririitille, joka suoritetaan Tooran mukaan. Mutta juutalaisen tradition mukaan nämä uhrit päättyivät vuonna 70. Koska sinä vuonna tuhottiin paikka, jota kutsuttiin Jerusalemin toiseksi temppeliksi; sen jälkeen ei ole ollut temppeliä, jossa suorittaa uhrausta. Siitä lähtien juutalaiset pitävät lahjoja ja rukouksia hyväntekeväisyyteen uhreina.

Kristinuskossa ei ole säännöllisiä uhreja, jos ei lasketa rahalahjoituksia kirkolle tai hyväntekeväisyyteen. Tämä johtuu siitä, että kristityt uskovat, että suurin mahdollinen uhri suoritettiin noin 2000 vuotta sitten, kun Jeesus uhrasi itsensä kuollessaan ristillä. Ja tästä kristittyjä muistutetaan, joka kerran, kun he ottavat osaa ehtoolliseen.