Media

Kun Lina herää aamulla, hän ottaa puhelimensa ja katsoo uutiset, tietääkseen mitä yön aikana on tapahtunut. Hänen äitinsä yleensä lukee aamun sanomalehteä, kun taas hänen isänsä kuuntelee mieluummin radiota. Linan nuorempi veli Leon ei ole kiinnostunut uutisista. Hän mieluummin katsoo urheilua. Sanomalehdet, radio ja televisio ovat kaikki esimerkkejä massamedioista.

Vietämme suuren osan valveillaolostamme erilaisten medioiden kanssa. Se, mitä luemme, kuulemme ja näemme, kaikki vaikuttaa siihen kuinka näemme maailman ja tekemiimme päätöksiin. Kauan sitten ennen massamediaa kaikki kommunikaatio kulki ihmiseltä ihmiselle. Ihminen, jolla oli uutisia kerrottavana puhui suoraan kuulijoille. Tietoa toisista paikoista ei tullut usein ja kun sitä tuli, se yleensä liittyyi johonkin, jolla oli paljon vaikutusvaltaa yhteiskunnassa.

Siksi ihmiset tiesivät aika vähän siitä, mitä maailmassa tapahtui. Ja he saivat tietää vain asioita, joita hallitsijat halusivat heidän tietävän. Suora kommunikaatio ihmisten välillä on tietenkin tärkeää tänäkin päivänä. Puhumme toisillemme siitä, miltä meistä tuntuu ja mitä päivittäin tapahtuu. Saadaksemme tietoa mitä maailmassa ja politiikassa tapahtuu, käännymme usein median puoleen lukeaksemme ja kuunnellaksemme niitä, jotka tekevät sitä työkseen - journalisteja.

Journalistit eivät välitä vain sitä, mitä poliitikot sanovat. He myös tarkastelevat sitä mitä poliitikot sanovat ja tekevät ja yrittävät selvittää puhuvatko poliitikot totta ja tekevätkö he niin kuin lupasivat. Ilman mediaa olisi vaikea tietää kuinka hyvin julkisesti valitut virkamiehet tekevät työnsä. Joten media on tärkeä demokratian toimimiseksi. Jotta media voisi tarkastella poliitikkoja, on tärkeää, etteivät poliitikot päätä mitä media voi raportoida.

Median on oltava vapaa ja itsenäinen. Diktaattoreiden johtamista maista usein puuttuu vapaa ja itsenäinen media. Sellaisissa maissa on yleistä, että hallitus kieltää, vaientaa ja salaa tiettyä informaatiota tai viestejä julkaisemiselta - he sensuroivat mediaa. Ja jos hallitus voi sensuroida mediaa, se usein aiheuttaa, että median annetaan raportoida vain asioista, jotka saavat hallituksen näyttämään hyvältä ja voimakkaalta. Sellaisissa tilanteissa ei ole väliä onko tieto totta vai tarua.

Jos journalisti rikkoo sensuurin sääntöjä diktatuurissa, heitä usein uhkaa vankekus. Tai heidän tv-kanavansa tai sanomalehtensä ovat vaarassa joutua lopetetuiksi. Media ei vain kerro meille mitä on tapahtunut maailmassa ja politiikassa. Se myös kommentoi asioita. Silloin ei ole enää kyse vain faktoista, vaan myös mielipiteistä ja tulkinnoista.

Kun media tekee niin, se ottaa osaa keskusteluun tärkeistä asioista tuoden uusia argumentteja, vertailuja ja analyyseja. Kun iso osa yhteiskunnan väestöstä lukee, kuuntelee ja katsoo samoja kanavia, se luo yhteiskuntaan jaetun ymmärryksen. Kaikki eivät ole samaa mieltä kaikista asioista, mutta he tulevat tietämään samoista asioista ja tunnistavat niiden asioiden keskeiset argumentit. Kun media toimii näin, syntyy julkinen keskustelu - yhteinen idea siitä, mitä yhteiskunta on, sisältäen sen konfliktit ja erimielisyydet. Voimme siis nähdä, että medialla on tehtävänsä yhteiskunnassa, jotenkin tähän tapaan: Levittää tietoa; tarkastella valtaapitäviä; kommentoida, analysoida ja keskustella; ja ottaa osaa julkiseen keskusteluun, meidän yhteiseen ymmärrykseemme siitä, mitä yhteiskunta on ja mihin se on menossa.