Taloudellinen verkko

Marian isä työskentelee isolle yritykselle. Hän saa kuukausittain palkan. Aika paljon - hänellä on hyvä työ. Mutta kuukauden lopussa, rahat ovat lähes aina loppuneet. Marian isä sanoo, että "suurin osa niistä menee verojen maksamiseen".

Mitä se tarkoittaa? Ovatko rahat jossain aarrearkussa? Eivät. Aloitetaan ihan alusta. Marian perhettä sanotaan kotitaloudeksi.

Kotitalouteen kuuluu yksi tai useampi ihminen, jotka asuvat yhdessä ja joilla on jaettu taloudenhoito. Kotitalouksia on kaikenlaisia ja -kokoisia - äiti-isä-lapsi, yksinhuoltaja ja kaksi lasta, muutama asunnon jakava ystävä, kaksi aikuista ilman lapsia... Joo, tajusit kyllä. Jos joku kotitaloudessa työskentelee yritykselle, kotitalous saa rahaa, palkan muodossa. Ja yritys saa työntekijän tai työvoimaa.

Voisi sanoa, että yritys ostaa työvoimaa sen työntekijöiltä. Osa rahasta, jonka kotitalous saa palkkana, kulutetaan tavaroiden ja palvelujen ostamiseen toisilta yrityksiltä. Sen takia nuo yritykset saavat rahaa maksujen muodossa. Ja sitten olivat ne verot. Osaa rahasta, jonka kotitalous ansaitsee rahana, ei voida pitää.

Se täytyy maksaa verona kunnalle, läänille tai valtiolle. Yhdessä näitä sanotaan julkiseksi sektoriksi. Julkinen tarkoittaa "kaikille yhteistä". Se on henkilökohtaisen tai yksityisen vastakohta. Sekä kotitaloudet että yritykset maksavat veroa julkiselle sektorille.

Palautuksena kotitaloudet saavat palveluja julkiselta sektorilta. Kuten kouluja, sairaaloita, poliisin, teitä ja siltoja. Yksityinenkin sektori saa käyttöönsä joitain palveluja - kuten tieverkko ja mahdollisuus saada apua poliisilta ja muilta yrityksiltä. Mutta eivät vain palvelut siirry julkiselta yksityiselle sektorille - raha siirtyy myös! Kotitaloudet saavat opintotukea, eläkettä, lapsilisää ja muita etuuksia, joita valtio tai kunta maksaa.

Näitä maksuja sanotaan joskus tulonsiirroiksi. Marian äiti työskentelee myös, mutta ei yrityksessä. Hän on lääkäri, ja hänet on palkannut lääninhallitus - joka kuuluu julkiseen sektoriin. Kotitaloudetkin voivat siis saada palkkaa julkiselta sektorilta. Ja julkinen sektori ostaa työvoimaa kotitalouksilta.

Nämä kaikki nuolet tässä ovat jo melko takussa. Jaetaan julkinen sektori kahtia. Yksi osa käsittelee raha-asioita. Sitä sanotaan julkiseksi rahoitukseksi. Tämä osa vastaanottaa veroja ja jakaa maksuja.

Ja toista osaa voisimme kutsua julkiseksi tuotannoksi. Siellä Marian äiti työskentelee. Se tuottaa palveluja, kuten esimerkiksi koulut ja terveydenhuolto. Siinä ne ovat - kansakunnan talouden tärkeimmät tekijät: kotitaloudet, yritykset ja julkinen sektori. Ei, hetkinen.

Jotain puuttuu. On myös pankkeja. No, pankki on oikeasti yhdenlainen yritys. Mutta se on vähän erityisempi. Pankit lainaavat rahaa sekä kotitalouksille että yrityksille.

Ja palautuksena he saavat korkoa. Jos ollaan pikkutarkkoja, tätä eivät tee vain pankit. On muitakin yrityksiä - jotka eivät ole oikeastaan pankkeja - jotka lainaavat rahaa ja perivät korkoa. Voimme kutsua niitä luottoyrityksiksi, niin yksikään ei jää ulkopuolelle. Siinä.

Nyt meillä on yksinkertainen kansakunnan talousmalli, jossa on neljä erilaista tekijää. No joo, voisimme lisätä myös kansainvälisen kaupankäynnin. Kotitaloudet ja yritykset voivat ostaa asioita muista maista. Ne voivat harjoittaa maahantuontia. Ja monet yritykset myyvät tuotteitaan toisiin maihin ja saavat siitä tuloa.

Sitä sanotaan maahanvienniksi. Ja siinä kaikki. Todellisuus on tietenkin paljon monimutkaisempi, mutta tämä malli kelpaa oikein hyvin.