#MeToo-liike

"Jos sinua on ahdisteltu tai pahoinpidelty seksuaalisesti, kirjoita "me too" vastauksena tähän twiittiin". Näin kirjoitti näyttelijä Alyssa Milano Twitterissä 15.10.2017. 24 tunnin sisällä, yli 500 000 Twitter-julkaisua oli kirjoitettu hashtagilla #MeToo. Facebookissa, hashtagia oli käyttänyt yli 4,7 miljoonaa ihmistä päivässä. Suurin osa julkaisijoista oli naisia.

Tähän päivään mennessä sitä on käytetty miljoonia kertoja vähintään 85 maassa ja mainittu kymmenissä tuhansissa blogeissa ja tuhansissa uutisartikkeleissa maailmanlaajuisesti. Ja sitä käytetään edelleen. Alyssa Milanon inspiroi kirjoittamaan twiittinsä sanomalehtiartikkeli, joka kertoi hyvin kuuluisasta elokuvatuottajasta Hollywoodissa, joka yli 30 vuotta seksuaalisesti häirinnyt ja hyväksikäyttänyt naisia. Kävi ilmi, että moni nainen elokuvateollisuudessa oli kokenut seksuaalista häirintää ja hyväksikäyttöä. Ja pian tuli hyvin selväksi, että seksuaalinen häirintä ei ole yleistä vain elokuvateollisuudessa.

Mutta Alyssa Milano ei keksinyt termiä Me Too alunperin. Sen loi kansalaisaktivisti Tarana Burke vuonna 2006. Hän halusi tukea mustia tyttöjä ja naisia, joita oli seksuaalisesti häiritty ja pahoinpidelty, ja näyttää heille, etteivät he olleet yksin kokemustensa kanssa. Milanon julkaisu kuitenkin teki ilmauksen "Me Too" laajalti tunnetuksi. Ympäri maailmaa naiset todistivat nyt seksuaalisesta häirinnästä ja hyväksikäytöstä.

Myös jotkut miehet kertoivat seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sadat kuuluisat ihmiset tukivat MeToota ja kertoivat tarinoitaan. Useita tunnettuja miesnäyttelijöitä, muusikoita, tiedemiehiä ja poliitikkoja nimettiin syyllisiksi. Monet menettivät työpaikkansa. Jotkut asetettiin syytteeseen, jotkut vangittiin.

Mutta suurin enemmistö, joka korotti äänensä ja uskalsi jakaa kokemuksensa eivät olleet kuuluisia. He olivat: insinöörejä, opettajia, lentoemäntejä, tutkijoita, sairaanhoitajia - äitejä, tyttäriä, siskoja, vaimoja ja tyttöystäviä. He jakoivat kaikkea ei-toivotuista seksuaalisista kutsuista ja kourinnasta siihen, miten he menettivät työpaikkansa koska he eivät suostuneet seksiin. Jotkut kuvailivat, kuinka heidät raiskattiin. Tarinoita oli monia ja ne tulivat kaiken ikäisiltä ihmisiltä, teini-ikäisistä 90-vuotiaisiin.

Monille naisille, jotka jakoivat tarinansa, tämä oli ensimmäinen kerta, kun heitä kuunneltiin. Ja monet naiset, jotka eivät ennen olleet ilmoittaneet hyväksikäytöstä, löysivät rohkeutta mennä poliisille ja tehdä raportti. Monet raportit ovat johtaneet syytteeseen. Jotkut maat ovat vahvistaneet tai kirjoittaneet uusia lakeja seksuaalista häirintää tai naisten syrjintää koskien. Mutta MeToo-liikettä on myös kritisoitu paljon, varsinkin siitä, miten syytöksiä on käsitelty mediassa.

Jotkut uskovat, että media on ollut liian nopea leimaamaan ihmisiä seksuaalirikollisiksi vähin todistein, vain todistajanlausunnolla. Ruotsissa useasta mediasta raportoitiin Ruotsin lehdistöneuvostolle, kun niissä julkaistiin seksuaalisesta väärinkäytöksestä syytettyjen henkilöiden nimet, jotka myöhemmin vapautettiin syytteistä. Joissakin tapauksissa, ihmisiä, jotka antoivat vääriä syytöksiä seksuaalisesta häirinnästä, on tuomittu kunnianloukkauksesta ja valehtelusta. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, että väärät syytökset ovat harvinaisia. MeToosta on monia erilaisia mielipiteitä, mutta yksi asia on varma.

Hashtag on avannut ihmisten silmät sille, kuinka moni nainen on joutunut ja joutuu seksuaaliseen syrjinnän, häirinnän ja hyväksikäytön kohteeksi.