
Paristojen valmistaminen

Hanki lisää sisältöä päivittämällä
Totta vai tarua? Tavallisessa akussa katodi ja anodi on kiinnitetty suoraan toisiinsa.
Äh, kaukosäätimen patteri loppui taas! Osaan tehdä sitruunasta patterin! Sitruunaan laitetaan vain naula ja kuparikolikko, kytketään ne johdolla... ja tadaaa! Todistan sen kytkemällä tamän diodin.
Se syttyy! Mmm, joo, mutta se ei ratkaise ongelmaani. Miten tuo laitetaan kaukosäätimeen? Aivan... Mitenhän oikeat paristot tehdään...
Katsotaan Leonin viritelmää, jotta ymmärrämme, miten se toimii paristona. Sinkkinaula toimii negatiivisena napana — anodina. Kuparikolikko on positiivinen napa — katodi. Sitruunan hapan mehu toimii elektrolyyttinä. Kun sinkkianodi ja kuparinen katodi kytketään johdolla ja työnnetään elektrolyyttinä toimivaan sitruunamehuun, tapahtuu kemiallinen reaktio.
Tämä reaktio saa anodin elektronit siirtymään katodiin. Syntyy tarpeeksi sähkövirtaa esimerkiksi pientä diodia varten. Tavalliset paristot koostuvat samoista osista: anodista, katodista ja elektrolyytistä, jotka on kytketty samalla tavalla. Tuoretta hedelmää niissä ei ole! Paristojen on oltava helposti kuljetettavia.
Niiden täytyy myös mahtua laitteiden sisälle ja antaa tarpeeksi virtaa vaikkapa kaukosäätimeen, pyörän valoon, tai kameraan... Miten nuo patterit siis tehdään? Prosessi alkaa metallikuoresta joka on lieriön muotoinen. Toisaalla tehtaassa tehdään pariston katodi. Se koostuu kahdesta aineesta: mangaanidioksidista ja grafiitista.
Näitä kemikaaleja sekoitetaan elektrolyytin kanssa. Seosta laitetaan rengasmaisiin lohkoihin joita laitetaan päällekkäin pariston kuoren sisälle — tämä on siis katodi. Seuraavassa vaiheessa lohkojen väliin laitetaan erotin. Se on yleensä tehty paperista tai muusta huokoisesta materiaalista joka on upotettu elektrolyyttinesteeseen. Erotin varmistaa, että anodi ja katodi eivät ole kontaktissa keskenään.
Jos niin kävisi, paristo ei toimisi! Kun erotin on paikallaan, anodi voidaan laittaa pariston sisälle. Anodi on enimmäkseen sinkkiä. Sinkkipulveri sekoitetaan elektrolyytin kanssa, jolloin saadaan sinkkigeeliä. Geeli valutetaan pariston tyhjään osaan jota erotin reunustaa.
Sitten paristo voidaan sulkea. Siihen laitetaan muovinen tiiviste, joka jättää geelin yläpuolelle tilaa laajenemiselle ja kemiallisessa reaktiossa vapautuvalle kaasulle. Kun tiiviste on paikoillaan, messinkipiikki — naula — pistetään tiivisteen läpi keskelle paristoa, missä sinkkigeeli on. Naulaa kutsutaan usein "virrankerääjäksi". Se kerää elektroneja anodista.
Kun paristo on laitteessa, naula ohjaa elektronit virtapiirin läpi katodiin. Paristo on melkein valmis! Tarvitaan vain teräslevyt päälle ja pohjaan. Etiketti jossa kerrotaan tyyppi, koko, ja valmistaja. Ja "plus-" ja "miinus-" merkit!
Viimeisenä vaiheena on laadunvalvonta, jossa paristo testataan. Kun testi on läpäisty, paristo pakataan, rahdataan kauppaan, ja käytetään sähkölaitteessa, kuten kaukosäätimessä!